Tänä aamuna kun lähdin töihin, jäivät kummatkin kollikissapojat omiin
nukkumapesiinsä makaamaan rauhallisena, niinkuin useimpina aamuina käy.
Sitä ennen Miuku oli tietysti koittanut vakuutella minulle ettei
kannattaisi ollenkaan mennä sinne töihin tänään. Aina kun alan pestä
hampaita ja pukeutua, se tulee kiehnäämään ja maukumaan jalkoihini,
ottaa katsekontaktia ja tahtoo syliin. Voi kun olisikin valinnan varaa,
niin tokihan silittelisin rakkaita kisuja kaiket päivät. Mutta eipä
auta.
Miuku on tällä viikolla joka aamu herättänyt minut klo 06:55,
täsmällisesti kuin englantilainen miespalvelija. Se tulee tyynylle
puskemaan ja kehräämään, ja jos en jaksa heti nousta, se alkaa pelata
tassupalloa kaikilla esineillä joita yöpöydälläni sattuu olemaan.
Noustuani ylös ja mentyäni olohuoneeseen tulee Pörri juoksutassua minua
vastaan, puskien ja kehräten sekin. Sitten menemme laittamaan aamupalaa
pojille.
Pörrillä on hurmaava tapa välillä havahtua kesken unien, ja suorastaan
hätääntyneen pikaisesti pompata pesästä ylös, sanoa korkealla äänellä kurrrr?
ja tulla olohuoneen tietyn lipastonlaatikon luokse, jossa säilytetään
sen lempiraksuja. Sitten se syö ehkä 5-15 kpl raksuja, mieluiten
kädestä. Ruokahalun kiihkeydestä voisi luulla, että Pör olisi ollut
nälässä päiväkausia, mutta sangen nopeasti massu tuntuu täyttyvän.
Sitten jaksaakin venytella, vaihtaa kerän suuntaan ja vaipua uudestaan
Höyhensaarille.
perjantai, 10. helmikuu 2006
Kommentit