Unohdin eilen mainita, että nyt viimeisen viikon-parin aikana Pörri on selvästi tullut rohkeammaksi ja hellyydenkipeämmäksi. Se tulee paljon entistä useammin tervehtimään meitä kaksijalkaisia puskemalla ja kiehnäämällä, ja antaa auliisti silitellä itseään. Vaikka kissat ovat jo kaksi ja puoli kuukautta meillä olleet, niin kehitystä kissojen käyttäytymisessä tapahtuu vieläkin. Sydämeni menee onnesta mykkyrälle, kun tulen olohuoneeseen, jossa Pör on torkuilla kiipeilypuussaan, ja minut huomatessaan laskeutuu sieltä alas tullakseen puskemaan minua. Oi!

Ja Miu on edelleen todella hellyydenkipeä ja mielestäni oikea sylikissan perikuva. Joskus, kun se kököttää sylissäni, se laittaa etutassunsa käteni päälle ja puikkaa ihan hiukan kynsiä esiin. Minusta se tarkoittaa, että Miu pitää minua kädestä, sanokaa mitä sanotte.