Unohdin eilen mainita, että nyt viimeisen viikon-parin aikana Pörri on
selvästi tullut rohkeammaksi ja hellyydenkipeämmäksi. Se tulee paljon
entistä useammin tervehtimään meitä kaksijalkaisia puskemalla ja
kiehnäämällä, ja antaa auliisti silitellä itseään. Vaikka kissat ovat
jo kaksi ja puoli kuukautta meillä olleet, niin kehitystä kissojen
käyttäytymisessä tapahtuu vieläkin. Sydämeni menee onnesta mykkyrälle,
kun tulen olohuoneeseen, jossa Pör on torkuilla kiipeilypuussaan, ja
minut huomatessaan laskeutuu sieltä alas tullakseen puskemaan minua. Oi!
Ja Miu on edelleen todella hellyydenkipeä ja mielestäni oikea
sylikissan perikuva. Joskus, kun se kököttää sylissäni, se laittaa
etutassunsa käteni päälle ja puikkaa ihan hiukan kynsiä esiin. Minusta
se tarkoittaa, että Miu pitää minua kädestä, sanokaa mitä sanotte.
keskiviikko, 14. syyskuu 2005
Kommentit