Vaihdoin tänään laatikon hiekat Eurolitter-merkkiseen mikrohiekkaan. Pör seurasi operaatiota turvallisen matkan päästä suurella mielenkiinnolla, ja heti kun tuore hiekka oli saatu laatikkoon, piti Pörrin päästä testipissalle, ennen kuin laatikon katto-osakaan oli paikallaan. Kyseistä Eurolitter-hiekkaa ovat monet kehuneet kissapalstoilla. Lopullinen ostopäätös syntyi Nekalan Musti ja Mirri -liikkeessä, jossa oli eri hiekkoja esillä ihmisten hypisteltävänä, ja vierellä tippapullo, jolla saattoi kastella hiekkaa. Syntynyt paakku oli heti kova ja pienehkö, eikä hajonnut koskettaessa, kuten on käynyt entisillä hiekoillamme. Tämä merkitsee sitä, että laatikon voi siivota heti, eikä tarvitse odottaa paakun kuivahtamista. Loistavaa!

Samalla kun vaihdoin kaiken hiekan, tuli kuurattua laatikon pohja kunnolla, ja havaittua, miten sankat kaivuujäljet siellä jo nyt on. Alle kuukauden käytön jälkeen. En ole kovin hämmästynyt, kun muistelen mm. viimeöistä kaivuukonserttia. Tuntui, että kissat olisivat louhimassa tunnelia Tampereelta Kiinaan. Mitä ohuempi kerros laatikossa on hiekkaa, sen enemmän ne näyttäisivät kaivelevan (ehkä syntyvä kuoppa ei niiden mielestä ole vieläkään tarpeeksi syvä, vaikka pohja jo paistaa). Varsinkin ennen ja jälkeen "ison" hädän kaivetaan kuin viimeistä päivää, ja sitten pääsevät palvelijat lakaisemaan hiekkaa lattialta. Voisikin hommata hiekkalaatikon eteen jonkun kynnysmaton estämään hiekan leviämistä.

Miu on pyytänyt melkein joka päivä ulos kovaäänisellä maumattelulla ja satunnaisella ulko-oven raapimisella. Ei ole valitettavasti Miukua lykästänyt, mutta sen sijaan olemme kovasti leikkineet kissojen kanssa. Valjaat on jo hankittu, ja niitä on muutaman kerran Miulle puettu. Ei se taida mitään lempipuuhaa kissalle olla, mutta pian ovat valjaat unohtuneet, kun katkarapuja on otettu esille. Eiköhän kohta päästä Miun kanssa ulkoilmaan kokeilemaan valjastelua! Pör ei ole vielä kokeillut olla valjaissa, mutta pian sekin aika koittaa. Ne valjaat ovat heijastinnauhalla varustetut, kahdeksikon malliset, ja niissä on runsaasti säätövaraa. Tällaiset:



Nyt kun innostuin laittamaan kuvia, niin pistetään vielä Kikan antamalla lelulla leikkivästä Pörristä kuva. Hankalaa saada vangituksi tilanne filmille, mutta tässä yritys:



Naispalvelija on nyt väliaikaisesti rampa. Sunnuntaina mansikkamaalla paarman pirulaiset haukkelivat paloja koivistani, mikä hyönteisallergiani tietäen ei ollut mukavaa. Eilen aamupäivällä vielä näytti siltä, että kiskomani kyypakkaus ja tupla-annokset allergialääkkeitä auttaisivat, mutta ei. Turposivat niin pahoiksi, että seisominen ja käveleminen on nyt hyvin epämieluisaa, kuumettakin nousi vähäsen. Siispä olen päivän etätöissä (nyt on lounastauko), ja teen rästissä olleita tietokonehommia sohvalta käsin. Minua ei haittaisi kyllä yhtään, jos kaikki maailman paarmat kuolisivat sukupuuttoon nyt heti.

Kissoilla on ihania hellyydenkipeyskohtauksia. Miu osoittaa halunsa erittäin suorasukaisesti, tulemalla syliin, tai mahan päälle makaamaan, jos on nukkumassa. Sitten kiehnätään ja kehrätään ja saadaan paljon silittelyä. Pör puolestaan on hieman kainompi, ja tulee vain puskemaan varovasti, mutta silminnähden nauttii jos sen ottaa syliin tai viereen siliteltäväksi. Pörrin on pakko saada leipoa tassuilla pehmeää alustaa (tyyny käy hyvin) kun sitä silitellään. Sen kehräys on niin hiljaista, ettei sitä yleensä kuule, mutta tärinän tuntee kyllä. Molempien turkin laatu on parantunut, kun irtokarvaa on saatu poistettua kampaamalla, hellästi nyppimällä ja sukimalla.