Nyt on viimeinkin tullut kunnon tammikuu: Venäjältä päin tulleet pakkaset ylettyvät jo Tampereellekin, ja tällä hetkellä lämpötila on -17°. Vielä pitäisi lämpötilan laskeman. Vasta toissapäivänä piti pukea vuoriton syystakki päälle, kun muuten olisi suojasäällä tullut liian kylmä, ja tänään joutui tonkimaan paksuimman toppatakin komeron perukoilta.

Kissapojat eivät ole raapineet parvekkeen ovea näin kylmällä ilmalla, vaan näyttävät tyytyvän siihen kun saavat lämpimiltä sijoiltaan hieman vahingoniloisina katsella ulkona palelevia lintuja sekä alhaalla kadulla liikkuvia koiranulkoiluttajia toppapukuisine hauvoineen.

Pörrillä oli viime viikolla vähän alakuloinen fiilis, mikä johtui ilmeisesti masussa olevasta karvapallosta. Kun sen sai ökättyä, kissa piristyi taas. Olemme siipan kanssa myöskin havainneet, että runsas leikkiminen saa kissat silminnähden onnellisemmiksi ja paremmalle tuulelle, ja ehkä liikunta osaltaan auttaa ruoansulatusvaivoihinkin. Pitää muistaa jokailtainen leikkituokio, siinä kisut saavat vähän purettua niitä saalistusvaistojaankin, eivätkä ehkä käytä niitä yksinomaan toistensa jahtaamiseen.

Molemmat kisut ovat hirmuisella raivolla hyökkineet narulelujen kimppuun, ja keltaista höyhenpuuhkaa on jopa vähän kynitty. Tassuhoidon yhteydessä pitää hienovaraisesti irrotella keltaisia höytyviä herrojen kynsistä, mistä puuhasta ei kumpikaan  pidä, etenkään Miu.

Ruoka-asioista en olekaan aikoihin mitään maininnut. Pörrin lempipurkkiruoka on nykyisin Almo Naturen kana- ja äyriäisruoat. Almon ruoat ovat lihaisimman oloista kissanruokaa, jota naispalvelija on kuunaan nähnyt. Kana näyttää ihan oikealta, säikeiseltä kananlihalta, ja äyriäissekoituksessa on rehellisiä katkarapuja, mustekalarenkaita ja simpukoita. Niitä tekisi mieli itsekin syödä. Mutta jostain syystä Miu ei pidä niistä alkuunkaan, haistaa vain ja peruuttaa sitten pois. Toisaalta tämä on hyväkin: jää laiheliini-Pörrille enemmän syötävää. Nutron pussiruoat ovat molempien kollien mieleen, etenkin se kastike nuollaan lihanpalojen ympäriltä hämmästyttävän tarkkaan pois, ja kyllä niitä lihapalojakin vähän syödään. Sama juttu on Bilanxin pussiruokien kanssa. Raksuista Advancen Senior näyttää pysyvän molempien kestosuosikkina, mutta Miuku saa sitä vain satunnaisena herkkupalana, sillä se on melko energiarikas raksu ja Miulla on energiavarastoissaan jo riittävästi rasvaa. Myös Nutron reikä-malliset raksut ovat kummankin kissan mielestä ihania.

Elokuun lopulla ostetusta Pestell-mikrohiekkaerästä (4 18 kg:n säkkiä) on vielä jäljellä yksi melkein kokonainen säkki. Ei se Pestell hassumpaa ole ollut, mutta enemmän tykkään Eurolitteristä, jonka koostumus on tasalaatuisempaa ja siksi soljuu mukavammin hiekkalapion läpi. EverClean tuntuu kokeilun perusteella erittäin hyvältä, joskin sen hajuste oli minun nokkaani vähän turhan voimakas. Kissat sen sijaan eivät tuoksusta häkeltyneet, vaan kaivelivat elämänsä innolla. Ehkä kokeilen jotain miedommin hajustettua tai kokonaan tuoksutonta EverCleania sitten kun Pestellit loppuvat.