Nyt on viimeinkin tullut kunnon tammikuu: Venäjältä päin tulleet
pakkaset ylettyvät jo Tampereellekin, ja tällä hetkellä lämpötila on
-17°. Vielä pitäisi lämpötilan laskeman. Vasta toissapäivänä piti pukea
vuoriton syystakki päälle, kun muuten olisi suojasäällä tullut liian
kylmä, ja tänään joutui tonkimaan paksuimman toppatakin komeron
perukoilta.
Kissapojat eivät ole raapineet parvekkeen ovea näin kylmällä ilmalla,
vaan näyttävät tyytyvän siihen kun saavat lämpimiltä sijoiltaan hieman
vahingoniloisina katsella ulkona palelevia lintuja sekä alhaalla
kadulla liikkuvia koiranulkoiluttajia toppapukuisine hauvoineen.
Pörrillä oli viime viikolla vähän alakuloinen fiilis, mikä johtui
ilmeisesti masussa olevasta karvapallosta. Kun sen sai ökättyä, kissa
piristyi taas. Olemme siipan kanssa myöskin havainneet, että runsas
leikkiminen saa kissat silminnähden onnellisemmiksi ja paremmalle
tuulelle, ja ehkä liikunta osaltaan auttaa ruoansulatusvaivoihinkin.
Pitää muistaa jokailtainen leikkituokio, siinä kisut saavat vähän
purettua niitä saalistusvaistojaankin, eivätkä ehkä käytä niitä
yksinomaan toistensa jahtaamiseen.
Molemmat kisut ovat
hirmuisella raivolla hyökkineet narulelujen kimppuun, ja keltaista
höyhenpuuhkaa on jopa vähän kynitty. Tassuhoidon yhteydessä pitää
hienovaraisesti irrotella keltaisia höytyviä herrojen kynsistä, mistä
puuhasta ei kumpikaan pidä, etenkään Miu.
Ruoka-asioista en olekaan aikoihin mitään maininnut. Pörrin
lempipurkkiruoka on nykyisin Almo Naturen kana- ja äyriäisruoat. Almon
ruoat ovat lihaisimman oloista kissanruokaa, jota naispalvelija on
kuunaan nähnyt. Kana näyttää ihan oikealta, säikeiseltä kananlihalta,
ja äyriäissekoituksessa on rehellisiä katkarapuja, mustekalarenkaita ja
simpukoita. Niitä tekisi mieli itsekin syödä. Mutta jostain syystä Miu
ei pidä niistä alkuunkaan, haistaa vain ja peruuttaa sitten pois.
Toisaalta tämä on hyväkin: jää laiheliini-Pörrille enemmän syötävää. Nutron
pussiruoat ovat molempien kollien mieleen, etenkin se kastike nuollaan
lihanpalojen ympäriltä hämmästyttävän tarkkaan pois, ja kyllä niitä
lihapalojakin vähän syödään. Sama juttu on Bilanxin pussiruokien
kanssa. Raksuista Advancen
Senior näyttää pysyvän molempien kestosuosikkina, mutta Miuku saa sitä
vain satunnaisena herkkupalana, sillä se on melko energiarikas raksu ja
Miulla on energiavarastoissaan jo riittävästi rasvaa. Myös Nutron
reikä-malliset raksut ovat kummankin kissan mielestä ihania.
Elokuun lopulla ostetusta Pestell-mikrohiekkaerästä
(4 18 kg:n säkkiä) on vielä jäljellä yksi melkein kokonainen säkki. Ei
se Pestell hassumpaa ole ollut, mutta enemmän tykkään Eurolitteristä, jonka koostumus on tasalaatuisempaa ja siksi soljuu mukavammin hiekkalapion läpi. EverClean
tuntuu kokeilun perusteella erittäin hyvältä, joskin sen hajuste oli
minun nokkaani vähän turhan voimakas. Kissat sen sijaan eivät tuoksusta
häkeltyneet, vaan kaivelivat elämänsä innolla. Ehkä kokeilen jotain
miedommin hajustettua tai kokonaan tuoksutonta EverCleania sitten kun
Pestellit loppuvat.
keskiviikko, 18. tammikuu 2006
Kommentit