Täällä kirjoittelee väsynyt naispalvelija. Viime yönä pääsin nukkumaan vasta yhden aikoihin, ja sitten noin puoli neljästä puoli kuuteen kissapojat remusivat ja nahistelivat niin, että nukuin vain pieniä torkkuja kerrallaan.

Kaikki taisi alkaa Pörrin ulosmaumattelulla, uskomattoman pitkiä mauuuuuuuuu-naukaisuja se osaakin saada aikaan. Sitten alkoi Pör-kissan pitkänmatkan pikajuoksu, johon sisältyi vaativia vertikaali-osuuksia Catmax-puuta ylös ja alas. Pör meni jopa ylimmälle tasolle, Pilvilinnaan saakka, mitä se ei oikein aiemmin ole mielellään tehnyt muuta kuin meidän raksuilla houkuttelemanamme. Miuku tietysti innostui Pörrin spurttailusta, ja ryhtyi ajamaan Pörriä takaa.

Olen tulkinnut tilanteen niin, että takaa-ajoleikki sinänsä voi olla molempien kollien mielestä kivaa tai ainakin hyväksyttävää, ja siihen lähdetään hupimielellä. Mutta takaa-ajon päätteeksi Miu alkaa purra Pörriä, joko tosissaan tai sitten leikillään, ja Pör ei tykkää siitä niin vähääkään. Pureman saatuaan Pör joko juoksee kahta enemmän Miukua pakoon (tietty innostaen Miukua lisää) tai sitten saa mittansa täyteen ja alkaa hyökkäillä tosissaan olevan tuntuisena Miukua kohti. Yöllä kuultiin jopa sähinää.

Hieman hupaisampi herätys oli se, kun Pör meni makuuhuoneen ikkunaseinällä olevan kirjahyllyn taakse, siellä on oikein hyvä kissanmentävä lymypaikka. Sieltä käsin (tassuin?) se huuteli kirkkaalla äänellä kurrrr ja heilutteli verhoa. Tämähän nyt ei ole mitään epätavallista, mutta kun se ensin oli sijaintinsa edellämainitulla tavalla tehnyt tiettäväksi, niin eikös kohta alkanut kuulua peittämisääntä. Jokainen sisäkissan palvelija tietää, minkälainen ääni kuuluu kun tassulla kaavitaan lattiaa. Tämä sai minut hetkessä ylös, sillä worst case scenario oli tietysti kaiken aikaa laajeneva pissalammikko kirjahyllyn takana. Unisikkaraisilla silmilläni tutkailin hyllyntakaisen alueen tarkkaan, mutta siellä ei näkynyt mitään epätavallista. Ei eritteitä, ei mitään. Mitäköhän se Pörri peitti? Tämä oli jo toinen yö, kun sama peittämisvälikohtaus sattui.

Juoksusirkus alkoi vielä uudelleen tänään iltapäivällä kun tulin kotiin, sähinöitä ei kuultu mutta matalia mouruja kylläkin. Pör istui kiipeilypuun ylemmällä tasolla ja Miu alemmalla, ja Pör huiteli tassullaan Miukua.  Pojat rauhoittuivat vähän, kun huijasin niiden huomion toisaalle herkkupaloilla, joita annoin kummallekin yhtäaikaa. Sen jälkeen molemmat kävivätkin lepäilemään, ja ottivat niin rennosti, että sain leikattua molempien kynnet.

Äsken kun imuroin kämppää, havaitsin, että kollien tappelusta on ainakin ollut se hyöty, että Pör on oppinut käyttämään Pilvilinnaakin ja on jo tosi taitava ja monipuolinen kiipeilijä. Miu menee joskus alemmille tasoille, mutta Pörri saattaa silloinkin hätistellä sen pois.

Torstaina pitäisi saada se Feliway-haihdutin, apteekin piti tilata se erikseen minulle. Toivottavasti se vähän rauhoittaa kissojen keskinäisiä välejä. Muiden tapaamieni kissojen olen huomannut kyllä leikkivän jahtausta useinkin, mutta minusta tuo pureminen ja sähiseminen ei oikein enää ole leikkiä. Ehkä olen väärässä? Oli miten oli, toivon että naamaferomonien pitoisuus huoneilmassamme tepsii, ja kollit voisivat jopa olla ihan sopuisasti vierekkäin!