Täällä kirjoittelee väsynyt naispalvelija. Viime yönä pääsin nukkumaan
vasta yhden aikoihin, ja sitten noin puoli neljästä puoli kuuteen
kissapojat remusivat ja nahistelivat niin, että nukuin vain pieniä
torkkuja kerrallaan.
Kaikki taisi alkaa Pörrin ulosmaumattelulla, uskomattoman pitkiä mauuuuuuuuu-naukaisuja
se osaakin saada aikaan. Sitten alkoi Pör-kissan pitkänmatkan
pikajuoksu, johon sisältyi vaativia vertikaali-osuuksia Catmax-puuta
ylös ja alas. Pör meni jopa ylimmälle tasolle, Pilvilinnaan
saakka, mitä se ei oikein aiemmin ole mielellään tehnyt muuta kuin
meidän raksuilla houkuttelemanamme. Miuku tietysti innostui Pörrin
spurttailusta, ja ryhtyi ajamaan Pörriä takaa.
Olen tulkinnut tilanteen niin, että takaa-ajoleikki sinänsä voi olla
molempien kollien mielestä kivaa tai ainakin hyväksyttävää, ja siihen
lähdetään hupimielellä. Mutta takaa-ajon päätteeksi Miu alkaa purra
Pörriä, joko tosissaan tai sitten leikillään, ja Pör ei tykkää siitä
niin vähääkään. Pureman saatuaan Pör joko juoksee kahta enemmän Miukua
pakoon (tietty innostaen Miukua lisää) tai sitten saa mittansa täyteen
ja alkaa hyökkäillä tosissaan olevan tuntuisena Miukua kohti. Yöllä
kuultiin jopa sähinää.
Hieman hupaisampi herätys oli se, kun Pör meni makuuhuoneen
ikkunaseinällä olevan kirjahyllyn taakse, siellä on oikein hyvä
kissanmentävä lymypaikka. Sieltä käsin (tassuin?) se huuteli kirkkaalla
äänellä kurrrr ja heilutteli
verhoa. Tämähän nyt ei ole mitään epätavallista, mutta kun se ensin oli
sijaintinsa edellämainitulla tavalla tehnyt tiettäväksi, niin eikös
kohta alkanut kuulua peittämisääntä. Jokainen sisäkissan palvelija
tietää, minkälainen ääni kuuluu kun tassulla kaavitaan lattiaa. Tämä
sai minut hetkessä ylös, sillä worst case scenario oli
tietysti kaiken aikaa laajeneva pissalammikko kirjahyllyn takana.
Unisikkaraisilla silmilläni tutkailin hyllyntakaisen alueen tarkkaan,
mutta siellä ei näkynyt mitään epätavallista. Ei eritteitä, ei mitään.
Mitäköhän se Pörri peitti? Tämä oli jo toinen yö, kun sama
peittämisvälikohtaus sattui.
Juoksusirkus alkoi vielä uudelleen tänään iltapäivällä kun tulin
kotiin, sähinöitä ei kuultu mutta matalia mouruja kylläkin. Pör istui
kiipeilypuun ylemmällä tasolla ja Miu alemmalla, ja Pör huiteli
tassullaan Miukua. Pojat rauhoittuivat vähän, kun huijasin niiden
huomion toisaalle herkkupaloilla, joita annoin kummallekin yhtäaikaa.
Sen jälkeen molemmat kävivätkin lepäilemään, ja ottivat niin rennosti,
että sain leikattua molempien kynnet.
Äsken kun imuroin kämppää, havaitsin, että kollien tappelusta on
ainakin ollut se hyöty, että Pör on oppinut käyttämään Pilvilinnaakin
ja on jo tosi taitava ja monipuolinen kiipeilijä. Miu menee joskus
alemmille tasoille, mutta Pörri saattaa silloinkin hätistellä sen pois.
Torstaina pitäisi saada se Feliway-haihdutin, apteekin piti tilata se
erikseen minulle. Toivottavasti se vähän rauhoittaa kissojen
keskinäisiä välejä. Muiden tapaamieni kissojen olen huomannut kyllä
leikkivän jahtausta useinkin, mutta minusta tuo pureminen ja
sähiseminen ei oikein enää ole leikkiä. Ehkä olen väärässä? Oli miten
oli, toivon että naamaferomonien pitoisuus huoneilmassamme tepsii, ja
kollit voisivat jopa olla ihan sopuisasti vierekkäin!
tiistai, 13. syyskuu 2005
Kommentit