Viikonloppuna ostamani pakasteseiti oli tänään kissojen iltaruokalistalla. Kissojen aikaisempi omistaja olikin jo vihjannut, että seiti on molempien kissojen lempiruokaa. Muistutan, että toistaiseksi kissojen kiinnostus tarjoamiini ruokiin on ollut peruskissamaisen vaihtelevaa - mikä kelpaa tänään, sitä huomenna saatetaan vieroksua.

Tämänpäiväinen kokemus oli jotain aivan uutta. Kun avasimme pakastimen, Miuku tuli salamana paikalle katsomaan, mitä sieltä otetaan esiin. Seitipaketin nähdessään alkoi Miu vaativien naukaisujen tuottamisen. Jos olisimme eläneet sarjakuvassa, olisi koko keittiön ilmatila kirjoitettu eri fonteilla täyteen: Miu! Mau! Mjjauu! Mäu! Mouou! Miukun maumattelun sekä seitipaketin rapinan kuullessaan Pörrikin tuli keittiöön juosten, vaikka oli ressukka selvästikin ollut juuri makeita nokkaunia vetelemässä. Siippa pilkkoi jäisestä seitistä sopivan palan, ja pistimme sen mikroaaltouunin syleilyyn sulamaan. Aika tuntui todellakin matavan sekä meidän että varsinkin kissojen mielestä. Hirmuinen naunanta ja kiehnäys, kunnes mikro sanoi "pling". Seiti oli osaksi kypsynyttä ja kädenlämpöistä, kun se viimeinkin annettiin kalakoristeisessa kupissa kummallekin kissalle. Sitten seurasi hirmuista raatelua ja vienoa maiskutusta, ja kummankin kissan kuppi tuli ennennäkemättömän puhtaaksi.

Miuku kävi nuolemassa molemmat kupit vielä moneen kertaan illan mittaan, ja lattia kuppien vierestä sai myöskin pesun kissan karkealla kielellä. Ja olisittepa nähneet ne loukkaantuneet ja pettyneet ilmeet, kun otin myöhemmin illalla pakastimesta PAPUJA meidän ihmisten ruoan höysteeksi. Kissat kyllä huomasivat, että sitä seitiä jäi vielä jäljelle. Ja varsinkin Miu vaati selvällä kissankielellä meitä antamaan välittömästi lisää seitiä, paljon. Valitettavasti jouduimme korvaamaan ruoan silittelyllä ja rapsuttelulla, sillä muuten meillä olisi kohta kaksi 20-kiloista palloa, joilla on korvat.