Viikonloppuna
ostamani pakasteseiti oli tänään kissojen iltaruokalistalla. Kissojen
aikaisempi omistaja olikin jo vihjannut, että seiti on molempien
kissojen lempiruokaa. Muistutan, että toistaiseksi kissojen kiinnostus
tarjoamiini ruokiin on ollut peruskissamaisen vaihtelevaa - mikä kelpaa
tänään, sitä huomenna saatetaan vieroksua.
Tämänpäiväinen
kokemus oli jotain aivan uutta. Kun avasimme pakastimen, Miuku tuli
salamana paikalle katsomaan, mitä sieltä otetaan esiin. Seitipaketin
nähdessään alkoi Miu vaativien naukaisujen tuottamisen. Jos olisimme
eläneet sarjakuvassa, olisi koko keittiön ilmatila kirjoitettu eri
fonteilla täyteen: Miu! Mau! Mjjauu! Mäu! Mouou!
Miukun maumattelun sekä seitipaketin rapinan kuullessaan Pörrikin tuli
keittiöön juosten, vaikka oli ressukka selvästikin ollut juuri makeita
nokkaunia vetelemässä. Siippa pilkkoi jäisestä seitistä sopivan palan,
ja pistimme sen mikroaaltouunin syleilyyn sulamaan. Aika tuntui
todellakin matavan sekä meidän että varsinkin kissojen mielestä.
Hirmuinen naunanta ja kiehnäys, kunnes mikro sanoi "pling". Seiti oli
osaksi kypsynyttä ja kädenlämpöistä, kun se viimeinkin annettiin
kalakoristeisessa kupissa kummallekin kissalle. Sitten seurasi
hirmuista raatelua ja vienoa maiskutusta, ja kummankin kissan kuppi
tuli ennennäkemättömän puhtaaksi.
Miuku kävi nuolemassa
molemmat kupit vielä moneen kertaan illan mittaan, ja lattia kuppien
vierestä sai myöskin pesun kissan karkealla kielellä. Ja olisittepa
nähneet ne loukkaantuneet ja pettyneet ilmeet, kun otin myöhemmin
illalla pakastimesta PAPUJA meidän ihmisten ruoan höysteeksi. Kissat
kyllä huomasivat, että sitä seitiä jäi vielä jäljelle. Ja varsinkin Miu
vaati selvällä kissankielellä meitä antamaan välittömästi lisää seitiä,
paljon. Valitettavasti jouduimme korvaamaan ruoan silittelyllä ja
rapsuttelulla, sillä muuten meillä olisi kohta kaksi 20-kiloista
palloa, joilla on korvat.
maanantai, 4. heinäkuu 2005
Kommentit