Tänään olin suunnitellut nukkuvani vähän myöhempään, sillä työviikko on ollut stressaava ja vähäuninen. Mutta kissat päättivät puolestani, että kuudelta on ihan hyvä nousta ylös. Heräsin aluksi johonkin kolahdukseen, joka aiheutui kissojen juoksupyrähdyksistä. Sitten kun Miuku huomasi minun heränneen, se piti yhtäjaksoista maumattelua ja mouruntaa. Tahtoi tietenkin aamiaista. Pör osallistui kissanpalvelijan herättämiseen tönimällä etutassuillaan makuuhuoneen pimennysverhoa, taisi yrittää nostaa sitä ylös päästääkseen aamun valkeuden unisen emäntänsä silmiin. Jostain kumman syystä unet karisivat silmistäni, enkä katsonut enää mielekkääksi yrittää nukkua.

Miu on pikkuisen pulskistunut. Teimme päätöksen antaa raksuja ja muuta ruokaa vain ruoka-aikoina, viime aikoina raksut ovat olleet koko ajan saatavilla. Meillä on - kuten monilla muillakin kissaperheillä - hankaluutena se, että toinen kissoista on pullea ja toinen liiankin hoikka. Tai no... kyllä Pör varmaan ihan normaalipainoinen on, mutta olisi hyvä, jos se saisi pikkaisen lisää massaa. Olemme koittaneet turvata Pörrin ravinnonsaannin laittamalla pienen raksukipon sille kiipeilypuuhun, jossa Miu ei yleensä oleskele. Onneksi Pörrikin on saanut hieman lihaa luiden ympärille, nyt sen selkä ei silittäessä tunnu enää niin luiselta kuin aluksi.

Siippa keksi kisuille uudet lempinimet: Pörr-nau ja Mirr-nau. En ole varma niiden oikeaoppisesta kirjoitusasusta, mutta niiden lienee tarkoitus muistuttaa kisujen kurrrr-nauu-ääntä. Tuosta muistuikin mieleen Miukun aamuinen naukusinfonia, ja eräs tosi hauska ääni: se oli selvästikin sanomassa kurrrr-naauuuu venyttäen oikein pitkän kaavan mukaan, mutta lopettikin jostain syystä kesken: kurrrr-na- . Piti oikein nostaa pää tyynystä ja katsoa, onko kissalla joku hätänä kun maumaisu jäi kesken. Ei ollut.

Pör on melkein joka ilta maukunut ulos niihin aikoihin kun minä menen nukkumaan. Sillä on hauska naukuääni ulos pyytämiseen: mauuuuuuu. Tuohon kellonaikaan ei tule kyseeseen mennä ulos, joten olemme koittaneet saada Pörrin unohtamaan uloskaipuun leikkimällä sen kanssa. Matonkuteen vaaniminen on sen tämänhetkinen suosikkileikki. Harmiksi Pörrille Miukukin yleensä kiinnostuu matonkutesta, ja hyökkää sen kimppuun. Tästä seuraa se, että Pör vetäytyy vain katselemaan, se taitaa pelätä vähän Miun energisiä saalistusleikkejä. Täytyy välillä leikkiä Pörrin kanssa Miukulta salaa, eri huoneessa esimerkiksi.