Tänään olin suunnitellut nukkuvani vähän myöhempään, sillä työviikko on
ollut stressaava ja vähäuninen. Mutta kissat päättivät puolestani, että
kuudelta on ihan hyvä nousta ylös. Heräsin aluksi johonkin
kolahdukseen, joka aiheutui kissojen juoksupyrähdyksistä. Sitten kun
Miuku huomasi minun heränneen, se piti yhtäjaksoista maumattelua ja
mouruntaa. Tahtoi tietenkin aamiaista. Pör osallistui kissanpalvelijan
herättämiseen tönimällä etutassuillaan makuuhuoneen pimennysverhoa,
taisi yrittää nostaa sitä ylös päästääkseen aamun valkeuden unisen
emäntänsä silmiin. Jostain kumman syystä unet karisivat silmistäni,
enkä katsonut enää mielekkääksi yrittää nukkua.
Miu on pikkuisen pulskistunut. Teimme päätöksen antaa raksuja ja muuta
ruokaa vain ruoka-aikoina, viime aikoina raksut ovat olleet koko ajan
saatavilla. Meillä on - kuten monilla muillakin kissaperheillä -
hankaluutena se, että toinen kissoista on pullea ja toinen liiankin
hoikka. Tai no... kyllä Pör varmaan ihan normaalipainoinen on, mutta
olisi hyvä, jos se saisi pikkaisen lisää massaa. Olemme koittaneet
turvata Pörrin ravinnonsaannin laittamalla pienen raksukipon sille
kiipeilypuuhun, jossa Miu ei yleensä oleskele. Onneksi Pörrikin on
saanut hieman lihaa luiden ympärille, nyt sen selkä ei silittäessä
tunnu enää niin luiselta kuin aluksi.
Siippa keksi kisuille
uudet lempinimet: Pörr-nau ja Mirr-nau. En ole varma niiden
oikeaoppisesta kirjoitusasusta, mutta niiden lienee tarkoitus
muistuttaa kisujen kurrrr-nauu-ääntä. Tuosta muistuikin mieleen Miukun aamuinen naukusinfonia, ja eräs tosi hauska ääni: se oli selvästikin sanomassa kurrrr-naauuuu venyttäen oikein pitkän kaavan mukaan, mutta lopettikin jostain syystä kesken: kurrrr-na- . Piti oikein nostaa pää tyynystä ja katsoa, onko kissalla joku hätänä kun maumaisu jäi kesken. Ei ollut.
Pör on melkein joka ilta maukunut ulos niihin aikoihin kun minä menen nukkumaan. Sillä on hauska naukuääni ulos pyytämiseen: mauuuuuuu.
Tuohon kellonaikaan ei tule kyseeseen mennä ulos, joten olemme
koittaneet saada Pörrin unohtamaan uloskaipuun leikkimällä sen kanssa.
Matonkuteen vaaniminen on sen tämänhetkinen suosikkileikki. Harmiksi
Pörrille Miukukin yleensä kiinnostuu matonkutesta, ja hyökkää sen
kimppuun. Tästä seuraa se, että Pör vetäytyy vain katselemaan, se
taitaa pelätä vähän Miun energisiä saalistusleikkejä. Täytyy välillä
leikkiä Pörrin kanssa Miukulta salaa, eri huoneessa esimerkiksi.
perjantai, 9. syyskuu 2005
Kommentit