Maas' on hanki ja järvet jäässä. Pojat ovat viime aikoina kovasti nautiskelleet talvisten maisemien katselusta. Tai oikeastaan parvekkeilla ja räystäiden reunoilla hyppiviä tinttejä ja pulujahan ne kisut vaaniskelevat. Eräänä päivänä viime viikolla siippa oli menossa keittiöön, ja kysyi ikkunan äärellä kyyristelevältä Pörriltä: Vaanitko puluja? Pör vastasi siipalle irrottamatta tuikeaa katsettaan kyyhkysistä: Juu! Niinpä siippa poistui vähin äänin keittiöstä, ettei olisi häirinnyt saalistavaa kissaa.

Miu on aina yhtä rakastettavan seurallinen. Ja tosi kova juttelemaan. En kissakohtaisesti ole tuntenut monia rotukissoja, mutta tulee mieleen joidenkin itämaisten kissojen rotukuvaukset. Erittäin mielellään sylissä, tai ainakin ihmisen välittömässä läheisyydessä. Onneksi Miukun ääni on kaunis peruskissamainen maukuna, eikä itämaisten karhea ja erittäin äänekäs MÄY. Ei se ääni ehkä hiljaisimmasta päästä ole, mutta vielä eivät naapurit ole tulleet valittamaan eivätkä ole jättäneet nimettömiä lappusia melskaamisesta.

Joskus, kun tulemme kotiin, tulee Miuku vastaan erittäin kovasti naunaten ja painautuu ihan kiinni sääriimme. Onkohan sillä paralla ollut huoli että se on tyystin hyljätty? Joka tapauksessa kolli ei lopeta metakkaansa ennen kuin pääsee jommankumman syliin, missä alkaakin sitten äänekäs ja tyytyväinen kehräys. Olostaan nautiskeleva Miu tykkää myös puikkia palvelijoita kynsillään. En voi väittää etteikö puikkiminen välillä tuntuisi ikävältä, ja joitain pikku arpitatuointejakin ovat kissat ilmaiseksi tehneet. Mutta en raatsi kieltääkään, kun kyse on kuitenkin kissan luontaisesta ja melko harmittomasta käytöksestä. Pitäisikö sanoa kissalle, että olepas nyt vähemmän tyytyväisenä siinä sylissä. Ei.

Viime keskiviikkoiltana Pör pelästytti molemmat palvelijansa. Se oli mennyt kirjahyllyn päälle katselemaan kun laiskat palvelijat pelasivat keskenään Kadonneita Kaupunkeja. Yhtäkkiä se hyppäsikin sieltä 210 cm korkean hyllyn päältä suoraan maahan! Kuului vaan tums kun kissa tuli neljälle tassulleen ja meni juomaan vettä.

Me jätimme tietysti pelin ja menimme tutkiskelemaan, ovatko marsalkan tassut ehjinä ja onko herra muutenkin kunnossa. Tunnustellessa tassuja kevyesti se ehkä hieman aristi toista etutassuaan. Suuhunkin yritimme katsoa, mutta Pör ei erityisemmin arvostanut moista ideaa. Ainakaan huulissa tai ikenissä ei näkynyt verta, ja kissa käveli ja käyttäytyi normaalisti, oli ehkä hieman vaisu. Syöminen ja juominen tuntui sujuvan normaalisti, joten päätimme vain seurata Pörrin tilaa. Seuraavana päivänä marski riekkui ja loikki ihan normaalisti, joten taisimme kaikki selvitä säikähdyksellä.

Emme tiedä, miksi Pör ei tullut normaalia reittiä (päältä matalamman hyllyn päälle, siitä pöydälle ja siitä lattialle) alas vaan päätti suorittaa ison vertikaaliloikan. Siippa aikoo herkkuraksujen avulla houkuttelemalla opettaa Pörrille tämän turvallisemman reitin. Ovathan kissat taitavia, mutta tiedetään kyllä kissoja, jotka ovat murtaneet luitaan kirjahyllyn päältä pudotessaan. Paljon on kiinni alustasta ja tuurista.

Muutamana yönä viime viikolla jäivät palvelijoiden unet niukille. En tiedä, olisiko täysikuu vaikuttanut asiaan, vai oliko kyse vain joulukuun puoliväliremuista. Muistan yrittäneeni sitkeästi nukkua, vaikka tunsin ylitseni ravaavat kollipojat ja kuulin niiden kurahteludialogin. Pör sanoi kysyvällä äänellä Krrrrrr? johon Miu vastasi niinikään kysyvästi Mr-mrrr? Ja tätä toistetaan pitkään. Välillä Pör huutelee Mauuuuuuuu ja Miuku protestoi Krmaau. Vaikea olla kuitenkaan vihainen pojille, etenkin kun välillä tulevat sänkyyn viereeni kehräämään.