Maas' on hanki ja järvet jäässä. Pojat ovat viime aikoina kovasti
nautiskelleet talvisten maisemien katselusta. Tai oikeastaan
parvekkeilla ja räystäiden reunoilla hyppiviä tinttejä ja pulujahan ne
kisut vaaniskelevat. Eräänä päivänä viime viikolla siippa oli menossa
keittiöön, ja kysyi ikkunan äärellä kyyristelevältä Pörriltä: Vaanitko puluja? Pör vastasi siipalle irrottamatta tuikeaa katsettaan kyyhkysistä: Juu! Niinpä siippa poistui vähin äänin keittiöstä, ettei olisi häirinnyt saalistavaa kissaa.
Miu on aina yhtä rakastettavan seurallinen. Ja tosi kova juttelemaan.
En kissakohtaisesti ole tuntenut monia rotukissoja, mutta tulee mieleen
joidenkin itämaisten kissojen rotukuvaukset. Erittäin mielellään
sylissä, tai ainakin ihmisen välittömässä läheisyydessä. Onneksi Miukun
ääni on kaunis peruskissamainen maukuna, eikä itämaisten karhea ja
erittäin äänekäs MÄY. Ei se
ääni ehkä hiljaisimmasta päästä ole, mutta vielä eivät naapurit ole
tulleet valittamaan eivätkä ole jättäneet nimettömiä lappusia
melskaamisesta.
Joskus, kun tulemme kotiin, tulee Miuku
vastaan erittäin kovasti naunaten ja painautuu ihan kiinni sääriimme.
Onkohan sillä paralla ollut huoli että se on tyystin hyljätty? Joka
tapauksessa kolli ei lopeta metakkaansa ennen kuin pääsee jommankumman
syliin, missä alkaakin sitten äänekäs ja tyytyväinen kehräys. Olostaan
nautiskeleva Miu tykkää myös puikkia palvelijoita kynsillään. En voi
väittää etteikö puikkiminen välillä tuntuisi ikävältä, ja joitain pikku
arpitatuointejakin ovat kissat ilmaiseksi tehneet. Mutta en raatsi
kieltääkään, kun kyse on kuitenkin kissan luontaisesta ja melko
harmittomasta käytöksestä. Pitäisikö sanoa kissalle, että olepas nyt vähemmän tyytyväisenä siinä sylissä. Ei.
Viime keskiviikkoiltana Pör pelästytti molemmat palvelijansa. Se oli
mennyt kirjahyllyn päälle katselemaan kun laiskat palvelijat pelasivat
keskenään Kadonneita Kaupunkeja. Yhtäkkiä se hyppäsikin sieltä 210 cm korkean hyllyn päältä suoraan maahan! Kuului vaan tums kun kissa tuli neljälle tassulleen ja meni juomaan vettä.
Me jätimme tietysti pelin ja menimme tutkiskelemaan, ovatko marsalkan
tassut ehjinä ja onko herra muutenkin kunnossa. Tunnustellessa tassuja
kevyesti se ehkä hieman aristi toista etutassuaan. Suuhunkin yritimme
katsoa, mutta Pör ei erityisemmin arvostanut moista ideaa. Ainakaan
huulissa tai ikenissä ei näkynyt verta, ja kissa käveli ja käyttäytyi
normaalisti, oli ehkä hieman vaisu. Syöminen ja juominen tuntui sujuvan
normaalisti, joten päätimme vain seurata Pörrin tilaa. Seuraavana
päivänä marski riekkui ja loikki ihan normaalisti, joten taisimme
kaikki selvitä säikähdyksellä.
Emme tiedä, miksi Pör ei
tullut normaalia reittiä (päältä matalamman hyllyn päälle, siitä
pöydälle ja siitä lattialle) alas vaan päätti suorittaa ison
vertikaaliloikan. Siippa aikoo herkkuraksujen avulla houkuttelemalla
opettaa Pörrille tämän turvallisemman reitin. Ovathan kissat taitavia,
mutta tiedetään kyllä kissoja, jotka ovat murtaneet luitaan kirjahyllyn
päältä pudotessaan. Paljon on kiinni alustasta ja tuurista.
Muutamana yönä viime viikolla jäivät palvelijoiden unet niukille. En
tiedä, olisiko täysikuu vaikuttanut asiaan, vai oliko kyse vain
joulukuun puoliväliremuista. Muistan yrittäneeni sitkeästi nukkua,
vaikka tunsin ylitseni ravaavat kollipojat ja kuulin niiden
kurahteludialogin. Pör sanoi kysyvällä äänellä Krrrrrr? johon Miu vastasi niinikään kysyvästi Mr-mrrr? Ja tätä toistetaan pitkään. Välillä Pör huutelee Mauuuuuuuu ja Miuku protestoi Krmaau. Vaikea olla kuitenkaan vihainen pojille, etenkin kun välillä tulevat sänkyyn viereeni kehräämään.
maanantai, 19. joulukuu 2005
Kommentit