Onpas ehtinytkin kulua aikaa viime kirjoituksestani. Tainnut olla naispalvelija taas laiskalla päällä. Eipä silti, kyllä koko ajan on ollut kädet täynnä työtä kissan- ja kodinhoidollisissa toimenpiteissä sekä normaalitöissä, opiskeluissa, ja kuntoiluakin on kokeiltu. Olohuoneen uudelleensisustusprojekti on edelleen käynnissä. Jouluksi pitäisi saada valmista, tai ainakin välirauha. Uudistetut vanhat sohvapöydät saavat vielä kuivatella lakkakerroksiaan viikon päivät ennen kuin kestävät kissojen kynnet. Paljon mappeja ja laatikoita lojuu lattioilla, etsimässä omaa paikkaa jostakin kolosta. Vahva veikkaukseni on, että tulen karsimaan niiden sisältöä ankaralla kädellä ja viemään häkkivarastoon kaiken, mitä ei ole pariin vuoteen tarvittu.

Pör on nykyään kuin aivan eri kissa. Se muuttuu kaiken aikaa seurallisemmaksi ja luottavaisemmaksi ja hellyydenkipeämmäksi. Tulee juoksutassua minua vastaan kun tulen kotiin tai kömmin silmät sikkarassa sängystä aamuisin. Vielä se säpsyy joitakin äkillisiä ääniä, mutta useimmat kodin äänet kuitataan pienellä korvan tarkkaavaisella suuntauksella. Pör tykkää tulla sohvalle loikoilemaan silloin kun minäkin istun siinä, ja useimpina päivinä sille iskee vastustamaton halu möyriä lempivillapaitansa sisälle. Silloin kehrätään ja poljetaan, eikä Pör pistä lainkaan pahakseen vaikka koko villapaita-kissa-paketin nostaa syliin siliteltäväksi.

Miu ei ole niin radikaalisti muuttunut, sehän tuntui kotiutuvan meille melkein heti saavuttuaan. Ehkä sekin on vielä tuttavallisempi, tulee kovin mielellään kummankin palvelijan syliin. Miu se on kova poika juttelemaan. Välillä se huutelee selvästi: "nyt äkkiä joku viihdyttämään tätä kissaa tässä". Joskus taas - aika useinkin - pitää ehdottomasti päästä syliin. Sitten on tietysti vessahuutelut, pitäähän sitä muulle talonväelle ilmoittaa että on menossa laatikolla käymään. Ja laatikolta pois tullessa kovat mourut ja pieni pikajuoksuspurtti.

Lempileluja molemmilla kissoilla on edelleen kaikenlaiset narut. Yksi varma suosikki on musta nahkanauha, jolla on toissijainen käyttötarkoitus naispalvelijan kaulakorun kiinnitysnaruna. Taitaa lisätä sen houkuttelevuutta se vieno nahkan tuoksu, ja toisaalta hiirenhäntämäinen olemus. Silti kissat eivät ole turhan kranttuja. Matonkudetta, aamutakin vyötä ja ompelulankaakin on niin kovin kiva pyydystää. En tiennyt olisiko pitänyt hermostua vai nauraa, kun molemmat kisut auttoivat niin innokkaasti käsin tikatessani erästä joululahjaa. Onneksi ei mene kissa-allergiseen perheeseen se lahja. Pitää valvoa, etteivät kollit pääse nielemään mitään langanpätkiä; eivät ne kyllä ole yrittäneetkään.

Pojilla on välillä ollut pieniä kärhämiä, mutta ei isompia tappeluksia, mikä onkin hyvä. Feliway puksuttaa pistorasiassa kaiken aikaa. Eilen Miu taas pesi Pörriä. Hassua, että se on nykyään oikeastaan aina niin päin, entisessä kodissa kuulemma Pör pesi useammin Miukua. Muutenhan valtasuhteet ovat ennallaan.