Onpas ehtinytkin kulua aikaa viime kirjoituksestani. Tainnut olla
naispalvelija taas laiskalla päällä. Eipä silti, kyllä koko ajan on
ollut kädet täynnä työtä kissan- ja kodinhoidollisissa toimenpiteissä
sekä normaalitöissä, opiskeluissa, ja kuntoiluakin on kokeiltu.
Olohuoneen uudelleensisustusprojekti on edelleen käynnissä. Jouluksi
pitäisi saada valmista, tai ainakin välirauha.
Uudistetut vanhat sohvapöydät saavat vielä kuivatella lakkakerroksiaan
viikon päivät ennen kuin kestävät kissojen kynnet. Paljon mappeja ja
laatikoita lojuu lattioilla, etsimässä omaa paikkaa jostakin kolosta.
Vahva veikkaukseni on, että tulen karsimaan niiden sisältöä ankaralla
kädellä ja viemään häkkivarastoon kaiken, mitä ei ole pariin vuoteen
tarvittu.
Pör on nykyään kuin aivan eri kissa. Se muuttuu kaiken aikaa
seurallisemmaksi ja luottavaisemmaksi ja hellyydenkipeämmäksi. Tulee
juoksutassua minua vastaan kun tulen kotiin tai kömmin silmät
sikkarassa sängystä aamuisin. Vielä se säpsyy joitakin äkillisiä ääniä,
mutta useimmat kodin äänet kuitataan pienellä korvan tarkkaavaisella
suuntauksella. Pör tykkää tulla sohvalle loikoilemaan silloin kun
minäkin istun siinä, ja useimpina päivinä sille iskee vastustamaton
halu möyriä lempivillapaitansa sisälle. Silloin kehrätään ja poljetaan,
eikä Pör pistä lainkaan pahakseen vaikka koko villapaita-kissa-paketin
nostaa syliin siliteltäväksi.
Miu ei ole niin radikaalisti muuttunut, sehän tuntui kotiutuvan meille
melkein heti saavuttuaan. Ehkä sekin on vielä tuttavallisempi, tulee
kovin mielellään kummankin palvelijan syliin. Miu se on kova poika
juttelemaan. Välillä se huutelee selvästi: "nyt äkkiä joku viihdyttämään tätä kissaa tässä".
Joskus taas - aika useinkin - pitää ehdottomasti päästä syliin. Sitten
on tietysti vessahuutelut, pitäähän sitä muulle talonväelle ilmoittaa
että on menossa laatikolla käymään. Ja laatikolta pois tullessa kovat
mourut ja pieni pikajuoksuspurtti.
Lempileluja molemmilla kissoilla on edelleen kaikenlaiset narut. Yksi
varma suosikki on musta nahkanauha, jolla on toissijainen
käyttötarkoitus naispalvelijan kaulakorun kiinnitysnaruna. Taitaa
lisätä sen houkuttelevuutta se vieno nahkan tuoksu, ja toisaalta
hiirenhäntämäinen olemus. Silti kissat eivät ole turhan kranttuja.
Matonkudetta, aamutakin vyötä ja ompelulankaakin on niin kovin kiva
pyydystää. En tiennyt olisiko pitänyt hermostua vai nauraa, kun
molemmat kisut auttoivat niin innokkaasti käsin tikatessani erästä
joululahjaa. Onneksi ei mene kissa-allergiseen perheeseen se lahja.
Pitää valvoa, etteivät kollit pääse nielemään mitään langanpätkiä;
eivät ne kyllä ole yrittäneetkään.
Pojilla on välillä ollut pieniä kärhämiä, mutta ei isompia tappeluksia,
mikä onkin hyvä. Feliway puksuttaa pistorasiassa kaiken aikaa. Eilen
Miu taas pesi Pörriä. Hassua, että se on nykyään oikeastaan aina niin
päin, entisessä kodissa kuulemma Pör pesi useammin Miukua. Muutenhan
valtasuhteet ovat ennallaan.
maanantai, 12. joulukuu 2005
Kommentit