No nyt löytyi ruoka, joka maistuu vähäruokaiselle ja nirsolle Pörrillekin! Naudan paisti. Miu söi pari pientä suikaletta hyvin hitaaseen tahtiin, ja sillä aikaa Pör kerkesi kiskoa kitaansa ainakin kahdeksan suikaletta. Ruoan hyvästä maistumisesta innostuneena koitin saada Pörrin syömään Kitzyme-kuntotabletteja, ja jauhoin pari sellaista hienoksi tomuksi huhmareessa. Tomussa kierittelin pari pientä lihasuikaletta, ja sitten tarjoamaan kissoille. Pari nuuhkaisua, ja sitten hyvin paheksuva katse minuun. Että kehtasinkin koittaa myrkyttää viattomat kissat. Koitin pelastaa tilanteen sipaisemalla voita Kitzyme-jauhotetuille lihanpaloille, mutta näemmä mikään ei korjaa enää vitamiinitabletin saastuttamaa ruokaa, yök.

Myöskään Vitapet-merkkinen kissan yleiskuntoöljy ei ole kelvannut kummallekaan kissalle missään muodossa. Se on harmi. Tuntuisi, että etenkin Pör kaipaisi turkin kuntoa parantavia ravintolisiä. Miulla on jo valmiiksi melko kiiltävä turkki, mutta kyllähän yleisen terveydentilan ylläpitämiseksi olisi hyvä saada riittävästi vitamiineja, hivenaineita ja rasvoja. Vinkkejä pillerien ja öljyjen antamisesta otetaan vastaan!

Tätä kirjoittaessani Miu makaa sylissäni, reisien päällä, kehrää ja "leipoo" etutassuillaan. Onneksi se ei puikkaa kynsiään yleensä kovin syvälle ihooni, sen juuri ja juuri sietää ilman että pitää älähtää kivusta. Kyllä on sitten viimeisen päälle sylikissa tämä meidän Mir. Hei, nyt se nukahti ja alkoi kuorsata vienosti. Taitaa nähdä jotakin untakin, kun tassut nytkivät välillä.

Mir on maumatellut asunnon ulko-oven vierellä moneen kertaan, haluaisi kai ulos. Pör puolestaan ei ole pyytänyt ulos ollenkaan. En tiedä tarkkaan, ovatko nämä mirrit olleet aikaisemmin ulkona liikkuvia vai sisäkissoja, mutta kyllä veikkaisin aikaisempaa. Tätä tukee sekin Kattilan väeltä saamani tieto, että Pör-parkaa olisi joskus ammuttu! En tiedä, millaisesta ammuksesta kissaraukka on saanut ja mihin kohtaan, mutta se on kuulemma parantunut täysin. Emme ole huomanneet sen aristavan mitään paikkaa silitettäessä. Sitten kun tulee asiaa eläinlääkärin luokse, niin täytyypä muistaa jutella asiasta. Lieneekö asialla ollut joku kusipäinen kissanvihaaja, vai onko kyseessä ollut vahinko?

Tässä joku päivä voisin koittaa Miulle valjaita. Jos se tottuisi olemaan valjaat päällä, niin päästäisiin sen kanssa ulkoilemaan. Arvelen, että Mir tykkäisi kyllä päästä ulos. Mutta meidän kissat eivät koskaan tule ulkoilemaan vapaana, ei vaikka asuisimme maaseudulla. Perusteluja voi lukea mm. Incatin kampanjasivuilta. Jos olisi oma piha, niin rakentaisin kissoille kivan ulkotarhan.

Jokohan jo huomenna uskaltaisi imuroida, ilman että kissat pelästyvät meteliä henkihieveriin. Kissanhiekkaa ja muuta roskaa on varsinkin eteisen lattialla, vaikka olenkin vanhalla kunnon harja-rikkalapio-tempulla enimmät siivonnut. Karvoja ja pölyä olen pyyhkinyt lattioilta Sinin tomumopilla hyvällä menestyksellä. Suosittelen kaikille, joilla on paljon paljasta lattiaa. Mattojen päältä sillä ei voi siivota.