En ole saanut kirjoitetuksi muutamaan päivään, kun kaikki vapaa-aika on
tuntunut menevän johonkin muuhun. Pörrille on pitänyt laittaa
antibioottisilmätippoja kolmasti päivässä. Ja nyt hiljattain kumpikin
kissa on sairastunut ripuliin. Ensimmäisen kerran torstaiaamuna
bongasin löysähköä kakkaa hiekkalaatikosta (sekä muutamia
ruskeanpuhuvia viiruja kaikkien huoneiden matoilta). Kumpikaan kissa ei
kuitenkaan oireillut mitenkään muuten, joten toivoin löysämahaisuuden
menevän ohi itsestään.
Perjantaina kuitenkin kurakakkaa
löytyi laatikosta jälleen, ja töistä tultuani havaitsin Miulla olevan
takatassussa - krhm - likaa.
Pääsinpä harjoittelemaan kissan osittaista pesemistä, ja jotta taidot
opittaisiin kunnolla, järjesti Miu minulle vielä toisenkin tilaisuuden
harjaantua tassunpesussa. Tassun kakkaisuudesta sekä hiekkalaatikon
puhdistamisesta heti kissojen siellä asioitua päättelimme, että Miu on
kissoista se, jolla on maha vetelänä.
Perjantai-illan aikana
Miu vietti aika suuren osan ajasta lempipiilossaan, sänkymme alla. Tämä
saattoi johtua osaksi siitäkin, että meillä oli illalla taas vieraita.
Illalla pojat saivat herkkuaan, katkarapuja, mutta molemmat söivät vain
vähän. Yöllä sitten Pörrillekin ilmaantui ripulia, mikä havaittiin
heti... sen takamuksessa kasvaa nimittäin niin paksut villahousut,
että niihin väistämättä jää jäljet, jos massu on löysällä. Niinpä
saimme muutamaan kertaan herätä yöllä pesemään ressukan takapuolta -
Pör ei tuntunut pitävän pesusta yhtään sen enempää kuin Miukaan.
Takapuolen lisäksi sain heräillä myös mattoa pesemään, kun Miuku
oksensi sille kaikkein pitkänukkaisimmalle (ja hankalimmin pestävälle)
matollemme. Voi kisuparkoja.
Tänään, lauantaina, hain apteekista roppakaupalla lääkitystä poikaparoille: ostoskoriin tuli Attapekt-tabletteja sekä Nutrisal- ja Tehobakt-jauheita. Attapekt sitoo
itseensä haitallisia aineita (kuten bakteerimyrkkyjä ja
suolistokäymisen tuotteita). Nutrisal-jauhe sisältää glukoosia ja
elektrolyyttejä, ja se annetaan veteen sekoitettuna nestevajauksen
ehkäisemiseksi. Tehobakt puolestaan on maitohappobakteerivalmiste,
jonka pitäisi osaltaan normalisoida suolen toimintaa. Ja kerrankin olin
kaukaa viisas, kun ostin lisäksi pari muovista ruiskuakin, siltä
varalta että pitäisi pakkojuottaa kisuille lääkkeet. Hyvä ostos.
Näemmä kumpikaan kolli ei vapaaehtoisesti syö eikä juo mitään, mihin on
sekoitettu mitään edellämainituista lääkkeistä. Niinpä otin Elsa-mummon
vanhan messinkihuhmareen ja jauhoin pari Attapekt-tablettia siinä ja
liuotin ruiskulliseen vettä. Sitten vaan siippa kisua pitelemään,
muoviruisku hampaiden välistä ja pikkuhiljaa - ettei menisi vahingossa
keuhkoihin - pakkojuotetaan liuos vastaan hangoittelevalle
kissalle. Taitaa olla niin, että tämä kissanpalvelija on kissojen
yksimielisessä epäsuosiossa jonkin aikaa. Pör-parka saa
ruiskulääkkeiden ohella vielä silmätippojakin. Niin, ja tavallista
ruokaakaan ei ole saatavilla, ainoastaan pieniä määriä keitettyä seitiä
ja riisiä keitinliemineen. Kyllä on karmea kiduttaja tämä nainen. En
yhtään hämmästyisi, jos yllättäisin kissat valitsemasta
eläinsuojeluyhdistyksen puhelinnumeroa.
Nyt näyttäisi siltä,
että Miu alkaa jo hieman piristyä, ja maukuu ruokaa. Pör on nukkunut
melkein koko päivän, toivotaan että sekin alkaa pian toipua taudistaan.
Tai sitten päästään soittelemaan päivystävälle eläinlääkärille...
Kuulemma se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että kissat
sairastuvat juuri viikonlopun aikana. Mistäköhän sekin johtuu.
Jotakin mukavaakin on viikon aikana tapahtunut: kävin kummankin kissan
kanssa ulkona, tuossa omassa pihassa. Ensin Miun kanssa, ja sen jälkeen
oli Pörrin vuoro. En uskaltanut ottaa kahta kissaa yhtäaikaa, kun olin
yksinäni. Miu vastusteli valjaita (tietysti), mutta unohti ne ja
fleksitaluttimen olemassaolon välittömästi ulos päästyään. Se nautti
silminnähden uusien paikkojen nuuhkimisesta, heinien pureskelusta ja
etenkin siitä, kun pääsi terottamaan kynsiään haavan runkoon. Pör
puolestaan tuntui olevan kovin peloissaan, ja olimmekin ulkosalla vain
ihan pienen hetken. Pörri sai säntäilykohtauksen, ja pelkäsin että se
saattaisi päästä irti valjaista. Niinpä nostin sen syliin (sen sydän
pamppaili kovasti) ja menimme sisälle turvaan. Kuitenkin noin kymmenen
minuutin kuluttua se meni ulko-ovelle naunaamaan kovaäänisesti. Tahtoi
siltikin sinne ulos, vaikka siellä oli tositosi pelottavaa. Mitenkäs se
sanonta kissan uteliaisuudesta taas menikään?
Muita (harvoja) tähtihetkiä tässä viikossa olivat tädiltäni tullut
paketti, jossa oli kissapsykologiaa käsittelevä kirja sekä ihana
makuualusta, jonka sisälle voi ripotella kissanminttua. Kirja on vielä
lukematta, mutta pojat hullaantuivat heti paikalla sekä
kissanminttu-tyynyyn että pahvilaatikkoon, jossa tavarat lähetettiin!
Kirjakin pääsee tänään iltalukemiseksi sänkyyn, ellei palvelija ole
liian puhki pesemisestä ja kissanhoitamisesta. Kaunis kiitos, Raija ja
Ron!
lauantai, 30. heinäkuu 2005
Kommentit