En ole saanut kirjoitetuksi muutamaan päivään, kun kaikki vapaa-aika on tuntunut menevän johonkin muuhun. Pörrille on pitänyt laittaa antibioottisilmätippoja kolmasti päivässä. Ja nyt hiljattain kumpikin kissa on sairastunut ripuliin. Ensimmäisen kerran torstaiaamuna bongasin löysähköä kakkaa hiekkalaatikosta (sekä muutamia ruskeanpuhuvia viiruja kaikkien huoneiden matoilta). Kumpikaan kissa ei kuitenkaan oireillut mitenkään muuten, joten toivoin löysämahaisuuden menevän ohi itsestään.

Perjantaina kuitenkin kurakakkaa löytyi laatikosta jälleen, ja töistä tultuani havaitsin Miulla olevan takatassussa - krhm - likaa. Pääsinpä harjoittelemaan kissan osittaista pesemistä, ja jotta taidot opittaisiin kunnolla, järjesti Miu minulle vielä toisenkin tilaisuuden harjaantua tassunpesussa. Tassun kakkaisuudesta sekä hiekkalaatikon puhdistamisesta heti kissojen siellä asioitua päättelimme, että Miu on kissoista se, jolla on maha vetelänä.

Perjantai-illan aikana Miu vietti aika suuren osan ajasta lempipiilossaan, sänkymme alla. Tämä saattoi johtua osaksi siitäkin, että meillä oli illalla taas vieraita. Illalla pojat saivat herkkuaan, katkarapuja, mutta molemmat söivät vain vähän. Yöllä sitten Pörrillekin ilmaantui ripulia, mikä havaittiin heti... sen takamuksessa kasvaa nimittäin niin paksut villahousut, että niihin väistämättä jää jäljet, jos massu on löysällä. Niinpä saimme muutamaan kertaan herätä yöllä pesemään ressukan takapuolta - Pör ei tuntunut pitävän pesusta yhtään sen enempää kuin Miukaan. Takapuolen lisäksi sain heräillä myös mattoa pesemään, kun Miuku oksensi sille kaikkein pitkänukkaisimmalle (ja hankalimmin pestävälle) matollemme. Voi kisuparkoja.

Tänään, lauantaina, hain apteekista roppakaupalla lääkitystä poikaparoille: ostoskoriin tuli Attapekt-tabletteja sekä Nutrisal- ja Tehobakt-jauheita. Attapekt sitoo itseensä haitallisia aineita (kuten bakteerimyrkkyjä ja suolistokäymisen tuotteita). Nutrisal-jauhe sisältää glukoosia ja elektrolyyttejä, ja se annetaan veteen sekoitettuna nestevajauksen ehkäisemiseksi. Tehobakt puolestaan on maitohappobakteerivalmiste, jonka pitäisi osaltaan normalisoida suolen toimintaa. Ja kerrankin olin kaukaa viisas, kun ostin lisäksi pari muovista ruiskuakin, siltä varalta että pitäisi pakkojuottaa kisuille lääkkeet. Hyvä ostos.

Näemmä kumpikaan kolli ei vapaaehtoisesti syö eikä juo mitään, mihin on sekoitettu mitään edellämainituista lääkkeistä. Niinpä otin Elsa-mummon vanhan messinkihuhmareen ja jauhoin pari Attapekt-tablettia siinä ja liuotin ruiskulliseen vettä. Sitten vaan siippa kisua pitelemään, muoviruisku hampaiden välistä ja pikkuhiljaa - ettei menisi vahingossa keuhkoihin - pakkojuotetaan liuos vastaan hangoittelevalle kissalle. Taitaa olla niin, että tämä kissanpalvelija on kissojen yksimielisessä epäsuosiossa jonkin aikaa. Pör-parka saa ruiskulääkkeiden ohella vielä silmätippojakin. Niin, ja tavallista ruokaakaan ei ole saatavilla, ainoastaan pieniä määriä keitettyä seitiä ja riisiä keitinliemineen. Kyllä on karmea kiduttaja tämä nainen. En yhtään hämmästyisi, jos yllättäisin kissat valitsemasta eläinsuojeluyhdistyksen puhelinnumeroa.

Nyt näyttäisi siltä, että Miu alkaa jo hieman piristyä, ja maukuu ruokaa. Pör on nukkunut melkein koko päivän, toivotaan että sekin alkaa pian toipua taudistaan. Tai sitten päästään soittelemaan päivystävälle eläinlääkärille... Kuulemma se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että kissat sairastuvat juuri viikonlopun aikana. Mistäköhän sekin johtuu.

Jotakin mukavaakin on viikon aikana tapahtunut: kävin kummankin kissan kanssa ulkona, tuossa omassa pihassa. Ensin Miun kanssa, ja sen jälkeen oli Pörrin vuoro. En uskaltanut ottaa kahta kissaa yhtäaikaa, kun olin yksinäni. Miu vastusteli valjaita (tietysti), mutta unohti ne ja fleksitaluttimen olemassaolon välittömästi ulos päästyään. Se nautti silminnähden uusien paikkojen nuuhkimisesta, heinien pureskelusta ja etenkin siitä, kun pääsi terottamaan kynsiään haavan runkoon. Pör puolestaan tuntui olevan kovin peloissaan, ja olimmekin ulkosalla vain ihan pienen hetken. Pörri sai säntäilykohtauksen, ja pelkäsin että se saattaisi päästä irti valjaista. Niinpä nostin sen syliin (sen sydän pamppaili kovasti) ja menimme sisälle turvaan. Kuitenkin noin kymmenen minuutin kuluttua se meni ulko-ovelle naunaamaan kovaäänisesti. Tahtoi siltikin sinne ulos, vaikka siellä oli tositosi pelottavaa. Mitenkäs se sanonta kissan uteliaisuudesta taas menikään?

Muita (harvoja) tähtihetkiä tässä viikossa olivat tädiltäni tullut paketti, jossa oli kissapsykologiaa käsittelevä kirja sekä ihana makuualusta, jonka sisälle voi ripotella kissanminttua. Kirja on vielä lukematta, mutta pojat hullaantuivat heti paikalla sekä kissanminttu-tyynyyn että pahvilaatikkoon, jossa tavarat lähetettiin! Kirjakin pääsee tänään iltalukemiseksi sänkyyn, ellei palvelija ole liian puhki pesemisestä ja kissanhoitamisesta. Kaunis kiitos, Raija ja Ron!