Mainitsin aikaisemminkin Pörrin silmäongelmista, ja ne ovat jatkuneet. Toinen silmä näyttää normaalilta, mutta toinen vuotaa kovasti. Vuotaminen on pahentunut viimeisen viikon aikana, ja silmä on alkanut hieman rähmiä. Lääkäriaika varattiin, kun silmää puhdistettaessa pumpuliin jäi punaruskehtavaa rähmää. Tänään sitten olimme eläinlääkärin vastaanotolla.

Pör houkuteltiin kuljetuskoppaan kinkunpalasilla, mikä onnistui oikein hyvin. Lääkärisetä oli mukava, ja Pör käyttäytyi tosi kiltisti tutkimuksen aikana. Pörrille tehtiin silmätutkimuksen lisäksi yleistutkimus, jossa ei löytynyt muuta vikaa kuin takahampaista hieman hammaskiveä, jota ei kuitenkaan ole kiireelistä poistaa. Pörrin paino on kuulemma oikein hyvä. Vasemman silmän alaluomen reuna on lääkärin mukaan hivenen sisäänpäin rullaantunut, mikä voi vaikeuttaa kyynelnesteen pääsyä nenään johtavaan tiehyeeseen, ja siten aiheuttaa kyynelnesteen valumista silmästä. Kuulemma melko yleistä kissoilla. Vasemmassa silmässä on lievä tulehdus, johon Pör saa kymmenen päivän silmätippakuurin. Kolmasti päivässä pitäisi tippoja laittaa, saa nähdä miten hankalaa se on... Lääkäri näytti mallisuorituksen, eikä Pör pahasti vastaan laittanut, vaikka ei se silmätippojen laittaminen varmaan kenenkään mielestä kivaa ole.

Viikonloppuna yritimme kissojen kanssa valjasulkoilemaan, mutta ilma oli niin huono, ettemme löytäneet sopivaa rakoa. Satoi kaatamalla, eikä sateen tauottuakaan tehnyt mieli viedä kisuja liejuiselle nurmikolle. Toivottavasti kollipojat pian jo pääsevät ulos. Toiset valjaat ja fleksitalutin hommattiin, kun sisätiloissa suoritetut kokeilut osoittivat, että molemmat sietävät valjaissa oloa, jos on tiedossa kivoja virikkeitä.

Mustista ja Mirristä tarttui toisten valjaiden lisäksi mukaan pari pikkuista, kissanminttua sisältävää leluhiirtä. Ne nimettiin peltohiiriksi. Jostain syystä Mir ei välittänyt niistä ollenkaan, haisteli vain vähän ennen kuin menetti kiinnostuksensa täysin. Sen sijaan Pör meni niistä ihan sekaisin! Se leikki yhdellä peltohiirellä niin pitkään että väsähti ja käpertyi kerälle märäksi nuollun hiirulaisen viereen. Herättyään se taas alkoi tappaa hiirtä, uudestaan ja uudestaan. Yöksi otimme hiiren nukkumaan laatikkoon, että kissapetommekin saisi lepoa. Pörrin leikki peltohiirellä oli samanaikaisesti riemastuttavan ja hellyttävän näköistä: se antoi tassulla kyytiä hiirelle, loikkasi perään, otti hiiren hampaisiinsa ja heitti ilmaan, löi pesäpallolyönnin tassulla, loikkasi perään... Videokuvaa on tulossa blogiin, kunhan saan jollain ohjelmalla leikattua sitä lyhyemmäksi, vie muuten liikaa tilaa.

Kissojen syömisistä pitää todeta sen verran, että kun alussa Pör näytti olevan ronkeli, ja Miu kiskovan ruokaa liiankin kanssa, niin nyt ovat osat tavallaan vaihtuneet. Miuku onkin melko valikoiva ruokiensa suhteen, eikä toistaiseksi ole kelpuuttanut muita kuivaraksuja syötäväkseen kuin Acanan. Hill's-raksuja se syö jos ei muutakaan ole, mutta mitään muita se ei syö. Pörrille käy melkein mitkä raksut tahansa, mutta se mielummin valitsee jonkin märkäruoan, jos sellaista on tarjolla. Pör on märkäruokienkin suhteen huomattavasti avarakatseisempi kuin Miu. Miten voikaan olla mahdollista, että Pör on hoikka ja Miu vähän pullea. Ehkä Miu syö silloin isompia määriä, kun sattuu olemaan sille mieluista sapuskaa. Märkäruoista Latzin jotkut maut ovat olleet poikien suosiossa, ainakin kaikki maksaa sisältävät. Pitää vain olla tarkkana, sillä useissa Latzin ruoissa on viljaa ja sokereita, mitä kissat eivät suinkaan kaipaa. Osassa taas ei ole mainittu muita valmistusaineita kuin vesi, liha, eläinperäiset tuotteet ja kivennäiset, ja juuri näitä meille onkin hankittu.

En ollut koskaan ennen leikannut miltään eläimeltä kynsiä, mutta nyt olen taas kokemusta rikkaampi. Aloitin Pörristä, joka on maailman kiltein kisu. Sainkin ihan yksin lyhennettyä sen kynnet, katkaisin todella varovaisesti vain ihan sen terävimmän kärjen kynnestä, etten olisi satuttanut. Sitten oli vuorossa Miuku, joka oli jo hankalampi tapaus. Siihen tarvittiin lisäksi avomies pitämään kissaa sylissään ja tassua paikallaan kun minä leikkasin kynsiä. Etutassut saatiin käsiteltyä, ja toisesta takatassusta kaksi kynttä, kunnes Miun mitta tuli täyteen. Saivat takatassut olla rauhassa sillä kertaa. Etukynnet olivatkin tähdellisemmät lyhentää, etteivät kollit saa tehtyä toisiinsa mitään pahoja vaurioita, jos sattuvat tappelemaan.