Jestas, että olenkin ollut laiska blogikirjoittelija viime aikoina. Ihan liikaa töitä ja harrastuksia, ilmeisestikin. Kyllähän sitä kirjoittaa aina jaksaisi, mutta kaikki luovuus katoaa päästä muihin tarkoituksiin. Sitten syntyy tällaista karmeaa töksähtelevää tekstiä.

Kissoja kyllä on jaksettu helliä ja aktivoida blogikirjoittelun niukkuudesta huolimatta. Miukua on taidettu saada pikkuisen hoikistumaan, ainakin käsituntumalla. Nykyään molemmat kisut ovat niin paljon tuoreen lihan perään, että raksujen ahmiminen (jopa Miun osalta) on jäänyt vähemmälle. Viimeksi eilen jäbät saivat kanan rintafileen palasia. Tuhdin liha-aterian jälkeen seuraa aina riehuntatuokio (usein initioituu toisen kissan vessakäynnistä, kun sen toisen on ihan pakko suorittaa leikkimielinen hyökkäysliike jätöksiään peittelevän kaverin kimppuun). Sitten kun on riehuttu matot ruttuun ja rankaistu kiipeilypuuta kynsimällä, maistuu ruokalepo.

Kissat ovat selvästi tottuneet siihen, että ruokaa tarjoillaan välittömästi kun (a) emäntä herää ja (b) emäntä tulee kotiin. Sillä ei sitten ole niinkään väliä, herääkö emäntä yö- vai päiväunilta, tai tuleeko kotiin töistä vai roskiksenviemisreissulta. Aina ilmestyy keittiön pöydälle kaksi innokasta kollia, joista toinen siristelee silmiään ja toinen maukuu kuin olisi ollut ainakin viikon nälässä. Ihme kyllä, vielä eivät naapurit ole ilmoittaneet eläinsuojeluvalvojille Miun konserteista. Sillä kyllä juttua riittää.

Löysin juuri Tiimarin alennusmyynnistä ruskeita keraamisia lautasia (ne ovat ilmeisesti tarkoitettu palasaippuan alusiksi) joissa on valkoinen kalanruodon kuva. Maksoivat hurjat 0,40 € kappaleelta, ostin neljä. Ajattelin, että ne ovat juuri täydellisiä kissojen ruokalautasiksi: sopivan pieniä kooltaan, riittävän matalareunaisia, ja sitten vielä se kalakuvio. Illalla nähdään, mitä pojat tykkäävät uusista astioistaan.

Kissanpalvelijalla on vähän kesäflunssan oireita, en saanut oikein nukuttua kun kurkku tuli niin kipeäksi. Aamulla piti harkita että meniskö töihin ollenkaan, kun tuntui aika heikolta olo. Kissat ovat niin ihania kun palvelusväki sairastaa, ne tulevat viereen hoivaamaan ja tuntuvat välillä huolestuneiltakin. Ja kyllä se auttaakin parantumaan, kun kaksi pehmeäturkkista kissaa antaa kehräysterapiaa. En käsitä, miten olen ennen pärjännyt ilman kissoja!