Pörrissä taitaa olla vähän luolakissan vikaa. Välillä sillä on päiviä,
jolloin se etsiskelee aktiivisesti pieniä koloja ja soppia, joihin
juuri ja juuri mahtuu. Sitten se änkeää pieneen koloon ja kehrää
tyytyväisenä. Eilen oli sellainen päivä.
Tulin koululta kotiin erään tavaratalon kautta. Siellä näin
poistomyynnissä poolokauluksisen, punakirjavan neuleen: vain 5 €!
Jäljellä oli yksi ainoa kappale, joka sattumalta oli minulle juuri
sopivaa kokoa. Eihän sellaista voi ohittaa!
Kotona levitin heräteostokseni sängylle siipan ihaltavaksi, mutta
paikalle saapuikin Pör. Puserossa oli ilmeisesti jotakin minulle
selittämätöntä, magneettista vetovoimaa, joka vaikuttaa
ruskeatiikerikissoihin. Pör loikkasi heti neuleen päälle ja alkoi
kehräten tarpoa sitä etutassuillaan. Näky oli sydäntälämmittävä, joten
menin silittelemään hellästi kissa-kultaani. Siitäkös Pör vielä enemmän
innostui, ja huomasi, että paidan sisäänhän on jännä mennä. Se meni
sisään alareunasta ja eteni päättäväisesti kohti hihaa. Kaikkein
mukavin kohta olla oli päänuppi ja etutassut hihassa.
Suojellakseni paidan sisällä kehräävää kissaa putoamiselta (se oli aika
lähellä sängyn laitaa) ja tehdäkseni sen olon vieläkin turvallisemmaksi
asetin käsivarteni Pörrin selkänojaksi, ja toisella kädelläni
silittelin kisua. Herkkä tuokiomme kesti ainakin puoli tuntia, enkä
raaskinut poistua minnekään kun Pör kehräsi niin kovaa ja leipoi kaiken
aikaa tassuillaan.
Tässä vaiheessa Miu, joka oli tullut hieman mustasukkaiseksi kaikesta
Pörrin saamasta huomiosta, loikkasi sängylle Pörrin viereen ja
maukaisten vaati itselleenkin silityksiä. Kissat olivat siis ihan
vierekkäin sopuisasti, mikä oli tuiki-ihmeellistä. Miukukin sai
paijauksia, ja Pör alkoi tulla ulos puseron kauluksesta. Tässä
vaiheessa sain napsaistua pari valokuvaakin, jotka laitan tänne kunhan
saan ne kamerasta ulos. Kerrassaan hellyttävää!
Vitosen pusero on jo tienannut hintansa, vaikka en ikinä sitä käyttäisi.
torstai, 13. lokakuu 2005
Kommentit