Pörrissä taitaa olla vähän luolakissan vikaa. Välillä sillä on päiviä, jolloin se etsiskelee aktiivisesti pieniä koloja ja soppia, joihin juuri ja juuri mahtuu. Sitten se änkeää pieneen koloon ja kehrää tyytyväisenä. Eilen oli sellainen päivä.

Tulin koululta kotiin erään tavaratalon kautta. Siellä näin poistomyynnissä poolokauluksisen, punakirjavan neuleen: vain 5 €! Jäljellä oli yksi ainoa kappale, joka sattumalta oli minulle juuri sopivaa kokoa. Eihän sellaista voi ohittaa!

Kotona levitin heräteostokseni sängylle siipan ihaltavaksi, mutta paikalle saapuikin Pör. Puserossa oli ilmeisesti jotakin minulle selittämätöntä, magneettista vetovoimaa, joka vaikuttaa ruskeatiikerikissoihin. Pör loikkasi heti neuleen päälle ja alkoi kehräten tarpoa sitä etutassuillaan. Näky oli sydäntälämmittävä, joten menin silittelemään hellästi kissa-kultaani. Siitäkös Pör vielä enemmän innostui, ja huomasi, että paidan sisäänhän on jännä mennä. Se meni sisään alareunasta ja eteni päättäväisesti kohti hihaa. Kaikkein mukavin kohta olla oli päänuppi ja etutassut hihassa.

Suojellakseni paidan sisällä kehräävää kissaa putoamiselta (se oli aika lähellä sängyn laitaa) ja tehdäkseni sen olon vieläkin turvallisemmaksi asetin käsivarteni Pörrin selkänojaksi, ja toisella kädelläni silittelin kisua. Herkkä tuokiomme kesti ainakin puoli tuntia, enkä raaskinut poistua minnekään kun Pör kehräsi niin kovaa ja leipoi kaiken aikaa tassuillaan.

Tässä vaiheessa Miu, joka oli tullut hieman mustasukkaiseksi kaikesta Pörrin saamasta huomiosta, loikkasi sängylle Pörrin viereen ja maukaisten vaati itselleenkin silityksiä. Kissat olivat siis ihan vierekkäin sopuisasti, mikä oli tuiki-ihmeellistä. Miukukin sai paijauksia, ja Pör alkoi tulla ulos puseron kauluksesta. Tässä vaiheessa sain napsaistua pari valokuvaakin, jotka laitan tänne kunhan saan ne kamerasta ulos. Kerrassaan hellyttävää!

Vitosen pusero on jo tienannut hintansa, vaikka en ikinä sitä käyttäisi.