Feliway-haihdutin on ollut käytössä melkein kolme viikkoa. Suurimman osan ajasta maassa on vallinnut rauha kissojen kesken, mutta satunnaista nahinaakin on nähty. Noin puolentoista viikon kohdalla oli yksi iso kissatappelu, jonka jäljiltä keräilimme kourallisen Pörrin karvatuppoja lattialta. Miuku repi Pör-parkaa hampaillaan, mutta tarkastelun perusteella Marsalkka ei saanut muita sotavammoja kuin irronnutta turkkia. Pahan näköistä ja kuuloista vihanpito kyllä oli, sydäntäsärkevää kirkumista.

Siippa ja minä päätimme erottaa kissat vähäksi aikaa toisistaan, että Pör saisi vähän rauhoittua ja olla ilman jatkuvaa stressiä. Olemme huomanneet, että tappelu johtaa helposti toiseen. Kaksiossamme ei ole kovin paljon mahdollisuuksia tilan jakamiseen, vain kylpy- ja makuuhuoneessa on ovet. Niinpä Miu sai lähteä arestiin makuuhuoneeseen muutamiksi tunneiksi. Vesikuppeja kissoilla on entuudestaan joka puolella asuntoa (että kisut joisivat riittävästi, pissavaivojen ehkäisemiseksi), mutta ylimääräisen hiekkalaatikon tarve ilmeni Miukun arestia varten.

Laitoimme makuuhuoneeseen avoimen hiekkalaatikon (joka oikeastaan on neliskanttinen, muovinen säilytyslaatikko) Miulle vessaksi. Kiltti ja fiksu kissa kun on, se tajusi välittömästi uuden laatikon idean ja vihki sen käyttöön kunnon pissalla. Arestin päätyttyä muutaman tunnin kuluttua kissat päästettiin taas yhteiseen tilavuuteen, mutta ylimääräinen vessa sai jäädä.

Uudella vessalla onkin ollut käyttöä, kummatkin kissat käyttävät sitä melkein yhtä paljon kuin vanhaa, isompaa vessaa. Raija-tädiltä saamani kissapsykologiaa käsittelevä kirja kertoo, että koppimallinen vessa voi olla ihmisten kannalta miellyttävämpi, mutta kissa käyttäisi mielummin avointa vessalaatikkoa, josta näkee ympäristön tapahtumat asioidessaan, ja josta pääsee tarvittaessa pakoon useampaan suuntaan. Joskus olemme huomanneet, että kun Pör on koppimallisessa vessassa asioillaan, Miu vaanii sitä ja saattaa hyökätä kimppuun, kun Pör on poistumassa. Näistä seikoista päätellen voi olla sangen fiksu ajatus, että kissoilla olisi ainakin kaksi vessaa, ja että ainakin toinen olisi avointa mallia.

Uudesta vessasta on sekin etu, että se käy mainiosti myös matkahiekkalaatikosta. Kyseessä kun on säilytyslaatikko, johon on olemassa myös tiivis kansi: helppo kuljettaa jos joskus kissojen kanssa reissaa. Onpahan sitten tuttu vessa kissoilla.

Näitä kissojen välisiä suhteita ja tappeluja on tullut runsaasti puitua niin ajatuksissa kuin täällä blogissakin. Mutta kyllä meidän elämämme kaiken kaikkiaan on ollut kissimillistä ja mukavaa. Pojat ovat aamuisin tahtoneet parvekkeelle katselemaan talitiaisten ja muiden pikkulintujen syksyistä sirkutusta. Näkee, että kissat nauttivat lintujen vaanimisesta, niiden koko vartalot ovat valmiusasentoon jännittyneitä ja ne seuraavat tipujen liikkeitä silmä kovana. Pelkään, että joku tirppa eksyy joskus parvekeverkkomme tälle puolen...

Viime viikonloppuna siippa näki, kun Miu meni Pörrin viereen sohvalle, ja alkoi pestä sen niskaa. Tällä kertaa Pör antoi Miukun pestä, ja molemmat vaikuttivat tyytyväisiltä asiaan. Pesutuokion jälkeen kissat nukkuivat samalla sohvalla, eri päissä sohvaa, mutta lähekkäin joka tapauksessa. En voi sanoin kuvata, miten iloinen olen tästä.

Eilen kissat saivat herkkuaan seitiä, Maailman Eläinten päivän kunniaksi. Tänä aamuna minä puolestani sain maailman ihanimman herätyksen. Ensiksi Miuku tuli osittain tyynylleni, osittain kainalooni loikoilemaan kovaäänisesti kehräten. Sen jälkeen Pör tuli sänkyyn, ja koitti tunkea itseään peiton laskoksiin. Sitten se löysi hyvän kohdan, jossa voi leipoa naispalvelijan peiton verhoamaa mahaa, samalla kun molemmat sängyssä makailevat kaksijalkaiset silittävät sitä. Kuuluvaa kehräystä. Tunsin itseni todella rakastetuksi ja etuoikeutetuksi.