Feliway-haihdutin on ollut käytössä melkein kolme viikkoa. Suurimman
osan ajasta maassa on vallinnut rauha kissojen kesken, mutta
satunnaista nahinaakin on nähty. Noin puolentoista viikon kohdalla oli
yksi iso kissatappelu, jonka jäljiltä keräilimme kourallisen Pörrin
karvatuppoja lattialta. Miuku repi Pör-parkaa hampaillaan, mutta
tarkastelun perusteella Marsalkka ei saanut muita sotavammoja kuin
irronnutta turkkia. Pahan näköistä ja kuuloista vihanpito kyllä oli,
sydäntäsärkevää kirkumista.
Siippa ja minä päätimme erottaa kissat vähäksi aikaa toisistaan, että
Pör saisi vähän rauhoittua ja olla ilman jatkuvaa stressiä. Olemme
huomanneet, että tappelu johtaa helposti toiseen. Kaksiossamme ei ole
kovin paljon mahdollisuuksia tilan jakamiseen, vain kylpy- ja
makuuhuoneessa on ovet. Niinpä Miu sai lähteä arestiin makuuhuoneeseen
muutamiksi tunneiksi. Vesikuppeja kissoilla on entuudestaan joka
puolella asuntoa (että kisut joisivat riittävästi, pissavaivojen
ehkäisemiseksi), mutta ylimääräisen hiekkalaatikon tarve ilmeni Miukun
arestia varten.
Laitoimme makuuhuoneeseen avoimen hiekkalaatikon (joka oikeastaan on
neliskanttinen, muovinen säilytyslaatikko) Miulle vessaksi. Kiltti ja
fiksu kissa kun on, se tajusi välittömästi uuden laatikon idean ja vihki
sen käyttöön kunnon pissalla. Arestin päätyttyä muutaman tunnin
kuluttua kissat päästettiin taas yhteiseen tilavuuteen, mutta
ylimääräinen vessa sai jäädä.
Uudella vessalla onkin ollut käyttöä, kummatkin kissat käyttävät sitä
melkein yhtä paljon kuin vanhaa, isompaa vessaa. Raija-tädiltä saamani
kissapsykologiaa käsittelevä kirja kertoo, että koppimallinen vessa voi
olla ihmisten kannalta miellyttävämpi, mutta kissa käyttäisi mielummin
avointa vessalaatikkoa, josta näkee ympäristön tapahtumat asioidessaan,
ja josta pääsee tarvittaessa pakoon useampaan suuntaan. Joskus olemme
huomanneet, että kun Pör on koppimallisessa vessassa asioillaan, Miu
vaanii sitä ja saattaa hyökätä kimppuun, kun Pör on poistumassa. Näistä
seikoista päätellen voi olla sangen fiksu ajatus, että kissoilla olisi
ainakin kaksi vessaa, ja että ainakin toinen olisi avointa mallia.
Uudesta vessasta on sekin etu, että se käy mainiosti myös
matkahiekkalaatikosta. Kyseessä kun on säilytyslaatikko, johon on
olemassa myös tiivis kansi: helppo kuljettaa jos joskus kissojen kanssa
reissaa. Onpahan sitten tuttu vessa kissoilla.
Näitä kissojen välisiä suhteita ja tappeluja on tullut runsaasti puitua
niin ajatuksissa kuin täällä blogissakin. Mutta kyllä meidän elämämme
kaiken kaikkiaan on ollut kissimillistä ja mukavaa. Pojat ovat aamuisin
tahtoneet parvekkeelle katselemaan talitiaisten ja muiden pikkulintujen
syksyistä sirkutusta. Näkee, että kissat nauttivat lintujen
vaanimisesta, niiden koko vartalot ovat valmiusasentoon jännittyneitä
ja ne seuraavat tipujen liikkeitä silmä kovana. Pelkään, että joku
tirppa eksyy joskus parvekeverkkomme tälle puolen...
Viime viikonloppuna siippa näki, kun Miu meni Pörrin viereen sohvalle,
ja alkoi pestä sen niskaa. Tällä kertaa Pör antoi Miukun pestä, ja
molemmat vaikuttivat tyytyväisiltä asiaan. Pesutuokion jälkeen kissat
nukkuivat samalla sohvalla, eri päissä sohvaa, mutta lähekkäin joka
tapauksessa. En voi sanoin kuvata, miten iloinen olen tästä.
Eilen kissat saivat herkkuaan seitiä, Maailman Eläinten päivän
kunniaksi. Tänä aamuna minä puolestani sain maailman ihanimman
herätyksen. Ensiksi Miuku tuli osittain tyynylleni, osittain kainalooni
loikoilemaan kovaäänisesti kehräten. Sen jälkeen Pör tuli sänkyyn, ja
koitti tunkea itseään peiton laskoksiin. Sitten se löysi hyvän kohdan,
jossa voi leipoa
naispalvelijan peiton verhoamaa mahaa, samalla kun molemmat sängyssä
makailevat kaksijalkaiset silittävät sitä. Kuuluvaa kehräystä. Tunsin
itseni todella rakastetuksi ja etuoikeutetuksi.
keskiviikko, 5. lokakuu 2005
Kommentit