Huushollimme on palannut normaaliin päiväjärjestykseen sikäli, että meillä on jo käynyt muutamia vieraita kissoja katsomassa. Kissat ovatkin viimeksi kuluneen viikon aikana rohkaistuneet lisää. Pör tuli sunnuntai-iltana ensimmäistä kertaa itse minun syliini, kun istuin sohvalla! Voitte uskoa, miten ihanalta se tuntui! Kissojen sopeutumisen huomaa siitäkin, että ne eivät niin herkästi säpsy äkillisiä ääniä kesken unien. Ja Miun lisäksi Pör tulee nykyisin ovelle vastaanottamaan kun palaa kotiin. Sitten tietysti poikia silitellään (minkä jälkeen kissanpalvelija ohjataan keittiöön ja vaaditaan ruokaa, oli ruoka-aika tai ei).

Ensimmäiset vieraat eivät olleet vieraita sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kissoille hyvin tuttuja. Kissojen aikaisempi omistaja Marita käväisi poikansa Vertin kanssa vanhoja kamuja moikkaamassa. Minusta vaikutti siltä, että kissat kyllä muistivat entiset palvelijansa. Miuku kylläkin piileskeli - sille epätyypilliseen tapaan - sängyn alla tai tietokonepöydän takana melko suuren osan vierailun ajasta. Murjottikohan se? En yleensä kannata eläinten käyttäytymisen inhimillistävää tulkintaa, mutta se voisi olla yksi selitys Miun käyttäytymiselle. Kissat saivat maittavia tuliaisia: katkarapuja, kermaa ja vihreitä oliiveja. Ihania herkkuja! Lisäksi saimme Pörristä ampumistapauksen jälkeen otetut röntgenkuvat, joista voi olla hyötyä vielä joskus eläinlääkärikäynneillä, tai ainakin ne oli mielenkiintoista nähdä.

Seuraavana päivänä Kikka ilahdutti meitä käynnillään, ja molemmat kissat tulivat ovelle vastaan kuin vanhaa kaveria. Kikka toi kissojen mielestä tosi kivan lelun, sellainen kierrejousen muotoinen, roikkuva härveli, jonka tupsuhäntää on kollien mielestä NIIN kiva saalistaa! Pör kyllä taaskin yllätti ujostelemattomuudellaan. Olimme ajatelleet, että se ehkä vieraiden tullessa vetäytyisi toiseen huoneeseen, mutta mitä vielä. Tapahtumien keskipisteeseen, maksoi mitä maksoi. Sitten illemmalla vielä toinenkin kaveri tuli käväisemään, joten kissoilla on riittänyt uusien ihmisten jalkoja puskettaviksi.

Pörrin toinen silmä vuotaa edelleen. Näyttäisi kyllä ihan kirkkaalta kyynelnesteeltä, eikä se tunnu aristavan sitä silmää. Sen sijaan toista silmää (sitä, joka ei vuoda) se ei oikein antaisi pyyhkiä, mikä voi varmaan johtua muistakin syistä. Olin jo varaamassa perjantaiksi eläinlääkärille aikaa, mutta ehkä vielä seuraamme tilannetta. Sain eläinlääkärin ajanvarauksesta neuvoja kokeilla ilman reseptiä saatavaa Viscotears-valmistetta (pitääkin käydä apteekissa sitä hakemassa) Pörrin silmien kostuttamiseen, ja tietysti jatkaa silmien puhdistusta keitetyllä, jäähdytetyllä vedellä tai tarkoitukseen valmistetulla, booripitoisella silmävedellä. Vuotaminen voi johtua joko sairastetun kissaflunssan jälkioireista tai sitten Pörrillä vaan on herkät silmät, ja ihan pelkkä ympäristön vaihdos voi saada vetistelyä aikaan.

Muuten kisut voivat oikein hyvin. Pörrille on ruoka maistunut, ja se syönyt viikon aikana enemmän kuin Miuku. Meillä nimittäin ei ollut sellaisia raksuja, joista Miuku olisi pitänyt, ja märkäruokia Miu ei tunnu niin kovasti syövän. Eilen hain 4 kg säkin Acanan Adult Cat -raksuja, ja sekä Pör että Mir tykkäävät siitä kovasti. Kissojen painot eilen mitattuina olivat 4,4 kg (Pör) ja 5,0 kg (Miu). Hyvään suuntaan ollaan menty molemmilla, mutta Miun pudotusvauhti saisi kyllä jo hiljentyä. Sille yksinkertaisesti ei ole oikein ruoka maistunut, lieneekö ollut sen mielestä niin pahanmakuista sapuskaa. Acanasta onneksi molemmat tykkäävät, ja se on hyvälaatuista ruokaa!

Miu tulee yleensä kanssani nukkumaan illalla. Se tulee puoliksi kainalooni ja puoliksi rintani päälle kehräämään, ja silittelen sitä kunnes nukkumatti tulee. Lisäksi se tulee monta kertaa yön aikana herättämään joko maukaisulla tai vain kehräyksen säestämällä tuijotuksella, ja tulee taas kainaloon siliteltäväksi. Kertakaikkiaan söpöä, vaikka se vähän heikentääkin uneni laatua ja määrää. Pör nukkuu yleensä olohuoneessa, joko sohvalla tai nojatuolissa, mutta on sekin muutaman kerran tullut vähäksi aikaa meidän kanssamme sängylle lojumaan.