Huushollimme
on palannut normaaliin päiväjärjestykseen sikäli, että meillä on jo
käynyt muutamia vieraita kissoja katsomassa. Kissat ovatkin viimeksi
kuluneen viikon aikana rohkaistuneet lisää. Pör tuli sunnuntai-iltana
ensimmäistä kertaa itse minun syliini, kun istuin sohvalla! Voitte
uskoa, miten ihanalta se tuntui! Kissojen sopeutumisen huomaa siitäkin,
että ne eivät niin herkästi säpsy äkillisiä ääniä kesken unien. Ja Miun
lisäksi Pör tulee nykyisin ovelle vastaanottamaan kun palaa kotiin.
Sitten tietysti poikia silitellään (minkä jälkeen kissanpalvelija
ohjataan keittiöön ja vaaditaan ruokaa, oli ruoka-aika tai ei).
Ensimmäiset vieraat eivät olleet vieraita sanan varsinaisessa
merkityksessä, vaan kissoille hyvin tuttuja. Kissojen aikaisempi
omistaja Marita käväisi poikansa Vertin kanssa vanhoja kamuja
moikkaamassa. Minusta vaikutti siltä, että kissat kyllä muistivat
entiset palvelijansa. Miuku kylläkin piileskeli - sille epätyypilliseen
tapaan - sängyn alla tai tietokonepöydän takana melko suuren osan
vierailun ajasta. Murjottikohan se? En yleensä kannata eläinten
käyttäytymisen inhimillistävää tulkintaa, mutta se voisi olla
yksi selitys Miun käyttäytymiselle. Kissat saivat maittavia tuliaisia:
katkarapuja, kermaa ja vihreitä oliiveja. Ihania herkkuja! Lisäksi
saimme Pörristä ampumistapauksen jälkeen otetut röntgenkuvat, joista
voi olla hyötyä vielä joskus eläinlääkärikäynneillä, tai ainakin ne oli
mielenkiintoista nähdä.
Seuraavana päivänä Kikka ilahdutti
meitä käynnillään, ja molemmat kissat tulivat ovelle vastaan kuin
vanhaa kaveria. Kikka toi kissojen mielestä tosi kivan lelun, sellainen
kierrejousen muotoinen, roikkuva härveli, jonka tupsuhäntää on kollien
mielestä NIIN kiva saalistaa! Pör kyllä taaskin yllätti
ujostelemattomuudellaan. Olimme ajatelleet, että se ehkä vieraiden
tullessa vetäytyisi toiseen huoneeseen, mutta mitä vielä. Tapahtumien
keskipisteeseen, maksoi mitä maksoi. Sitten illemmalla vielä toinenkin
kaveri tuli käväisemään, joten kissoilla on riittänyt uusien ihmisten
jalkoja puskettaviksi.
Pörrin toinen silmä vuotaa edelleen.
Näyttäisi kyllä ihan kirkkaalta kyynelnesteeltä, eikä se tunnu
aristavan sitä silmää. Sen sijaan toista silmää (sitä, joka ei vuoda)
se ei oikein antaisi pyyhkiä, mikä voi varmaan johtua muistakin syistä.
Olin jo varaamassa perjantaiksi eläinlääkärille aikaa, mutta ehkä vielä seuraamme
tilannetta. Sain eläinlääkärin ajanvarauksesta neuvoja kokeilla ilman
reseptiä saatavaa Viscotears-valmistetta (pitääkin käydä apteekissa
sitä hakemassa) Pörrin silmien kostuttamiseen, ja tietysti jatkaa
silmien puhdistusta keitetyllä, jäähdytetyllä vedellä tai tarkoitukseen
valmistetulla, booripitoisella silmävedellä. Vuotaminen voi johtua joko
sairastetun kissaflunssan jälkioireista tai sitten Pörrillä vaan on
herkät silmät, ja ihan pelkkä ympäristön vaihdos voi saada vetistelyä
aikaan.
Muuten kisut voivat oikein hyvin. Pörrille on ruoka
maistunut, ja se syönyt viikon aikana enemmän kuin Miuku. Meillä
nimittäin ei ollut sellaisia raksuja, joista Miuku olisi pitänyt, ja
märkäruokia Miu ei tunnu niin kovasti syövän. Eilen hain 4 kg säkin
Acanan Adult Cat -raksuja, ja sekä Pör että Mir tykkäävät siitä
kovasti. Kissojen painot eilen mitattuina olivat 4,4 kg (Pör) ja 5,0 kg
(Miu). Hyvään suuntaan ollaan menty molemmilla, mutta Miun
pudotusvauhti saisi kyllä jo hiljentyä. Sille yksinkertaisesti ei ole
oikein ruoka maistunut, lieneekö ollut sen mielestä niin pahanmakuista
sapuskaa. Acanasta onneksi molemmat tykkäävät, ja se on hyvälaatuista
ruokaa!
Miu tulee yleensä kanssani nukkumaan illalla. Se
tulee puoliksi kainalooni ja puoliksi rintani päälle kehräämään, ja
silittelen sitä kunnes nukkumatti tulee. Lisäksi se tulee monta kertaa
yön aikana herättämään joko maukaisulla tai vain kehräyksen säestämällä
tuijotuksella, ja tulee taas kainaloon siliteltäväksi. Kertakaikkiaan
söpöä, vaikka se vähän heikentääkin uneni laatua ja määrää. Pör nukkuu
yleensä olohuoneessa, joko sohvalla tai nojatuolissa, mutta on sekin
muutaman kerran tullut vähäksi aikaa meidän kanssamme sängylle lojumaan.
keskiviikko, 13. heinäkuu 2005
Kommentit