Kissoilla on ihan selvästi ennalta sovittu työnjako. Viime yöllä
Pörrillä tuntui olevan vauhti päällä alkuyön, ja omat uneni jäivät aika
katkonaisiksi marsalkan juoksuspurttien sekä tuttujen krrrr-huutojen
tähden. Sitten se rauhoittui, ja Miu aktivoitui. Mouruamista, kynsien
teroitteluääntä ja rinnan päälle tepastelemaan tuloa. Kun herätyskello
alkoi soida, oli Miukun häntä juuri sipomassa nenääni. Niin, ja olin
juuri ennen nukkumaanmenoa koittanut leikittää molemmat kissat
väsyksiin, mutta väsyinkin nähtävästi vain itse.
Molemmat
kissat välillä harrastavat sellaista, että kuljeskelevat asunnossa, ja
maukuvat tyhjille huoneille tai tiloille. Erityisen suosittua on kunnon
mourun päästäminen tyhjässä kylpyhuoneessa (Miu), kirjahyllyn takana
(Pör), sängyn alla (Miu) ja eteisessä, josta ääni kantaa varmasti
kaikkialle (molemmat). Olen yhdistänyt tämän huutelun seuran
kaipuuseen, sillä kun menen paikalle kysymään että mitäs täällä
huudellaan, tuntuu silloinen naunaajakissa helposti painautavan säärtä
vasten hellyydenkipeänä. Ehkä ne huutelevat, että niitä tylsii ja äkkiä
joku viihdyttämään tätä kissaa tässä.
Hellyydenkipeitä kollit
ovat muutenkin. Voi sitä Pörrin superleveää hymyä, kun eräänä päivänä
sai ainakin tunnin yhtäjaksoisen paijauksen. Ja Miuku puolestaan vietti
eilen koko päivän ihan kiinni joko siipassa tai minussa. Eivätkä ne
raaskisi päästää meitä lähtemään kotoa edes kauppareissulle. Mitäköhän
pomo sanoisi, jos huomenaamulla soittaisin ja sanoisin etten voi tulla
töihin kun kissa kieltää.
keskiviikko, 25. tammikuu 2006
Kommentit