Kissoilla on ihan selvästi ennalta sovittu työnjako. Viime yöllä Pörrillä tuntui olevan vauhti päällä alkuyön, ja omat uneni jäivät aika katkonaisiksi marsalkan juoksuspurttien sekä tuttujen krrrr-huutojen tähden. Sitten se rauhoittui, ja Miu aktivoitui. Mouruamista, kynsien teroitteluääntä ja rinnan päälle tepastelemaan tuloa. Kun herätyskello alkoi soida, oli Miukun häntä juuri sipomassa nenääni. Niin, ja olin juuri ennen nukkumaanmenoa koittanut leikittää molemmat kissat väsyksiin, mutta väsyinkin nähtävästi vain itse.

Molemmat kissat välillä harrastavat sellaista, että kuljeskelevat asunnossa, ja maukuvat tyhjille huoneille tai tiloille. Erityisen suosittua on kunnon mourun päästäminen tyhjässä kylpyhuoneessa (Miu), kirjahyllyn takana (Pör), sängyn alla (Miu) ja eteisessä, josta ääni kantaa varmasti kaikkialle (molemmat). Olen yhdistänyt tämän huutelun seuran kaipuuseen, sillä kun menen paikalle kysymään että mitäs täällä huudellaan, tuntuu silloinen naunaajakissa helposti painautavan säärtä vasten hellyydenkipeänä. Ehkä ne huutelevat, että niitä tylsii ja äkkiä joku viihdyttämään tätä kissaa tässä.

Hellyydenkipeitä kollit ovat muutenkin. Voi sitä Pörrin superleveää hymyä, kun eräänä päivänä sai ainakin tunnin yhtäjaksoisen paijauksen. Ja Miuku puolestaan vietti eilen koko päivän ihan kiinni joko siipassa tai minussa. Eivätkä ne raaskisi päästää meitä lähtemään kotoa edes kauppareissulle. Mitäköhän pomo sanoisi, jos huomenaamulla soittaisin ja sanoisin etten voi tulla töihin kun kissa kieltää.