Tänään on taas näyttänyt olevan sellainen päivä, jona painovoima vaikuttaa kissoihin erityisen raskaasti. Pienin poikkeuksin tosin: narua ja leluhiirulaista jaksettiin tappaa molempien kollien toimesta kesäpäivän kääntyessä iltaan. Pör tuli leikin ja sitä seuranneen silittelytuokion jälkeen seurakseni keittiöön, kun kasasin perheen ihmisjäsenille ruokaa. Se istui pöydällä ja seurasi silmä kovana kaikkia tekemisiäni. Jossain vaiheessa tuli ilmeisesti tylsä vaihe (veikkaus: valkosipulinkynsien kuoriminen) ja Pör alkoi katsella ulos ikkunasta.

Tähän väliin täytyy huomauttaa, että kissaystävistämme Miu on se, joka on useimmiten äänessä ja juttelee sille päälle sattuessaan kovastikin. Pör puolestaan ei ole montakaan ääntä päästänyt, ja sen kehräyskin on melkein äänetöntä. Ainoat kuulemamme Pörrin päästämät äänet ovat olleet poikien tassukähmän aikaiset hätää ilmaisevat maukaisut.

Ikkunasta Pör näki räystään reunalla tepastelevat kaksi pulua. Se tuijotti niitä silmät hyvin suurina ja sitten - Pörri maukui. Pörrillä on aika vieno ja korkea ääni, mutta ei kuitenkaan kirkkaan pentumainen. Se maukui puluille, katsoen niitä samalla tuikeasti. Aluksi en (ymmärtämätön kun olen) tajunnut, mitä se Pör maumatteli, mutta katseen suunta paljasti kohteen. Olisi varmaan ollut kiva päästä lähemmäksi niitä...

Päivitys: sekä Pör että Miu ovat saaneet omille sivuilleen pari kuvaa lisää.