Eilen
nähtiin erilaisia puolia kilteistä kissoistamme. Molemmat ovat yleensä
ottaen tosi kilttejä lemmikkikisuja, jotka pitävät sylissä olosta ja
hakeutuvat ihmisten läheisyyteen. Kertaakaan ne eivät ole
yrittäneetkään purra tai raapia, jos nyt sitä silitystä saataessa
tapahtuvaa hellyyttävää "leipomista" tassuilla ei oteta huomioon.
Kertakaikkiaan kilttejä kullanmuruja.
Eilen sitten saimme
houkuteltua molemmissa piilevän julman saalistajan esiin -
kissanminttuhiirellä! Olen itse virkannut paksusta villalangasta
hiiriä, joiden täytteenä on vanua ja pieni kissanminttua sisältävä
pussukka. Kavereiden kissojen keskuudessa niiden suosio on yleensä
ollut melkoisen hyvä. Ja olivat totisesti meidänkin missejen mieleen.
Harmaa hiiriparka saalistettiin salamannopeasti kiinni, minkä jälkeen
hurjat pedot pitivät sitä kuolettavassa otteessa etutassuillaan,
potkivat takatassuillaan ja purivat hiirtä niskaan armotta. Kun
ihmispalvelija otti hiiren ja viskasi muualle, singahti kissa sekunnin
murto-osassa uudelleen sen kimppuun, ja tappo-operaatio toistui. Tässä
saalistusleikin tuoksinassa otti toinen kissoista siipan peukalosta
vahingossa verinäytteen. Mitäs oli niin hidas liikkeissään. Sitten kun
kissat olivat virittäytyneet sopivaan mielialaan, leikitimme niitä
vielä kissanminttu-marinoiduilla, virkatuilla villanaruilla, kunnes
molemmat mosset väsähtivät.
Kissojen rauhoituttua näimme
erittäin sydäntälämmittävän pesuhetken: Miu pesi Pörrin päätä hellästi.
Erityisen mukavalta kissojen välinen sopu tuntuu siksi, että Miu on
vähän kurmoottanut Pörriä tässä päivänä muutamana. Miuku on jahdannut
Pörriä, hypännyt sen niskaan ja purrut sitä, niin että Pör-parka on
maukaissut hädissään. Tuntuu, että Mir on vähän mustasukkainen, jos me
ihmiset osoitamme huomiota Pörrille. Toivottavasti kisut saavat pian
välinsä ja arvojärjestyksensä selvitettyä ja pysyvät sopuisina.
Ai niin, punnitsin kisujen massat tänään. Koitin aluksi saada niitä
keittiövaa'alle, joka näyttäisi massan gramman tarkkuudella, mutta
eihän siitä mitään tullut. Avuksi sitten henkilövaaka, jolla punnitsin
ensin itseni erikseen ja sitten kummankin kissan kanssa.
Mittaustulokset 100 g tarkkuudella: Pörri 4,2 kg ja Miuku 5,3 kg.
Olisin veikannut Pörrin painoa vielä pienemmäksi, kun se on sellainen
luuviulu, mutta onhan se kuitenkin suhteellisen pitkä ja iso kissa. Voi
kunpa sille saataisiin vähän lisää massaa. Miu saisi pysytellä tuossa
painossa eikä haittaisi, jos se vähän hoikistuisikin. Kunhan ei pääse
ainakaan pulskistumaan.
perjantai, 1. heinäkuu 2005
Kommentit