Eilen nähtiin erilaisia puolia kilteistä kissoistamme. Molemmat ovat yleensä ottaen tosi kilttejä lemmikkikisuja, jotka pitävät sylissä olosta ja hakeutuvat ihmisten läheisyyteen. Kertaakaan ne eivät ole yrittäneetkään purra tai raapia, jos nyt sitä silitystä saataessa tapahtuvaa hellyyttävää "leipomista" tassuilla ei oteta huomioon. Kertakaikkiaan kilttejä kullanmuruja.

Eilen sitten saimme houkuteltua molemmissa piilevän julman saalistajan esiin - kissanminttuhiirellä! Olen itse virkannut paksusta villalangasta hiiriä, joiden täytteenä on vanua ja pieni kissanminttua sisältävä pussukka. Kavereiden kissojen keskuudessa niiden suosio on yleensä ollut melkoisen hyvä. Ja olivat totisesti meidänkin missejen mieleen. Harmaa hiiriparka saalistettiin salamannopeasti kiinni, minkä jälkeen hurjat pedot pitivät sitä kuolettavassa otteessa etutassuillaan, potkivat takatassuillaan ja purivat hiirtä niskaan armotta. Kun ihmispalvelija otti hiiren ja viskasi muualle, singahti kissa sekunnin murto-osassa uudelleen sen kimppuun, ja tappo-operaatio toistui. Tässä saalistusleikin tuoksinassa otti toinen kissoista siipan peukalosta vahingossa verinäytteen. Mitäs oli niin hidas liikkeissään. Sitten kun kissat olivat virittäytyneet sopivaan mielialaan, leikitimme niitä vielä kissanminttu-marinoiduilla, virkatuilla villanaruilla, kunnes molemmat mosset väsähtivät.

Kissojen rauhoituttua näimme erittäin sydäntälämmittävän pesuhetken: Miu pesi Pörrin päätä hellästi. Erityisen mukavalta kissojen välinen sopu tuntuu siksi, että Miu on vähän kurmoottanut Pörriä tässä päivänä muutamana. Miuku on jahdannut Pörriä, hypännyt sen niskaan ja purrut sitä, niin että Pör-parka on maukaissut hädissään. Tuntuu, että Mir on vähän mustasukkainen, jos me ihmiset osoitamme huomiota Pörrille. Toivottavasti kisut saavat pian välinsä ja arvojärjestyksensä selvitettyä ja pysyvät sopuisina.

Ai niin, punnitsin kisujen massat tänään. Koitin aluksi saada niitä keittiövaa'alle, joka näyttäisi massan gramman tarkkuudella, mutta eihän siitä mitään tullut. Avuksi sitten henkilövaaka, jolla punnitsin ensin itseni erikseen ja sitten kummankin kissan kanssa. Mittaustulokset 100 g tarkkuudella: Pörri 4,2 kg ja Miuku 5,3 kg. Olisin veikannut Pörrin painoa vielä pienemmäksi, kun se on sellainen luuviulu, mutta onhan se kuitenkin suhteellisen pitkä ja iso kissa. Voi kunpa sille saataisiin vähän lisää massaa. Miu saisi pysytellä tuossa painossa eikä haittaisi, jos se vähän hoikistuisikin. Kunhan ei pääse ainakaan pulskistumaan.