Miksiköhän Miu ja Pör remuavat kuin viimeistä päivää silloin kun minä koitan nukkua, mutta kun nousen ylös, ne käyvät kerälle ja nukkuvat sikeästi. Ja samalla niistä huokuu unisäteilyä, joka saa silmäni lupsumaan ja mieleni halajaman takaisin lämpimän peiton alle.

Nyt niiden unisäteily ylettää jo tänne työpaikallekin. Viipymättä hakemaan kahvia siis.