Nyt se vuosi 2006 alkoi. Päätimme ystäväni kanssa, että tämä vuosi 2006 tulee tuomaan meistä kummallekin sekä kaikille, joista välitämme pelkästään hyviä, myönteisiä ja iloisia asioita. Vankkumaton optimismi lisää tutkitusti elinikää ja parantaa elämänlaatua.

Vuosi alkoi vähän nihkeissä merkeissä naispalvelijan kököttäessä kuumeessa kotona. Mutta onhan tässä hyväkin puolensa: sain olla ihan kolmen kesken rakkaiden kissojen kanssa, ja saatoin rauhoitella etenkin Pörriä, jota rakettien pauke ja ulina hieman huolestutti. Miukukin siirtyi pahimman jyskeen ajaksi eteiseen, kauas ikkunoista. Pör kehräsi vierelläni koko illan, paitsi välillä suojautui sohvapöydän alle. Viisaita kissoja ne ovat.

Eilen, molempien kissojen vedellessä iltasikeitään, lehahti olohuoneen ikkunan ulkopuolella olevalle tasanteelle harmaa pieni pulu. Kyseinen pulu sitten suki höyhenyksensä järjestykseen kaikessa rauhassa, painoi nokan rintahöyheniinsä ja alkoi nähdä unta mehevistä jyvistä. Tätä kaikkea katselimme minä ja siippa, varoen tekemästä äkkinäisiä liikkeitä, mutta kissat olivat pulusta autuaan tietämättömiä. Miu olikin kylpyhuoneessa unilla, mutta Pör oli kerällä olohuoneen sohvalla, mistä syystä siippa koitti hienovaraisesti ohjata sen huomiota ikkunalla kököttävään puluun. Turhaan.

Viimein siippa sai houkuteltua Pörrin katsahtamaan ikkunaa kohti, ja silloin marsalkkamme pulssi taisi välittömästi pompsahtaa huippulukemiin. Se oli niin innokas, että saattoi lähestulkoon nähdä suuren huutomerkin sen pään yläpuolella. Taitava linnustajamme hiippaili ja väijyi, kunnes pääsi aivan pulun luokse: välissä oli vain ikkunan kolmoislasi. Pulu ei huomannut kerrassaan mitään ennen kuin Pör alkoi vimmatusti takoa ikkunaa tassuillaan, mikä aiheuttikin pulu-paralle elämänsä järkytyksen ja aikaansai sen välittömän paon.

Pörriä taisi harmittaa kovasti ikkunalasin olemassaolo. Ainakin tunnin se vaani ikkunalla ennenkuulumattoman valppaana, josko yksinkertainen lintu tulisi takaisin, mutta turhaan. Vielä tänä aamunakin Pör vietti tavallista kauemmin aikaa ikkunan välittömässä läheisyydessä. Toivottavasti pikku pulu-parka ei kuollut silkasta säikähdyksestä, ja toisaalta toivoisin että useammat linnut tulisivat ikkunalaudoille kissapoikiamme tervehtimään. Tuo jännitystä elämään molemmille osapuolille!

Aina kun kuvittelen, että Miu ei voisi hellyydenkipeämmäksi sylikissaksi enää muuttua, se muuttuu. Yöllä se nukkuu kehräten joko minun tai siipan kainalossa, rinnan päällä, tyynyllä tai jalkopäässä. Aamiaisen syötyään se tulee syliini eikä haluaisi päästää minua esim. töihin. Vessaan pitää toki päästä mukaan, ja muutenkin seurata ihan joka paikkaan. Kerrassaan hellyttävä ja ihana kissa.

Pitääkin vielä kertoa, mitä tapahtui kun vuosi oli juuri vaihtunut ja ilotulitukset hieman vaimenneet. Olin sohvalla Miu sylissä ja Pör vierelläni pesässään. Toivotin kisuille hyvää alkanutta vuotta, minkä jälkeen Miuku meni Pörrin kanssa samaan pesään sikäli kuin mahtui, ja antoi Pörrille kunnon pesun uudenvuoden kunniaksi. Todella herkkää. Sitten pojat saivat herkullisen katkarapu-yöpalan, ja menimme kaikki tutumaan samaan sänkyyn.