Nyt se vuosi 2006 alkoi. Päätimme ystäväni kanssa, että tämä vuosi 2006
tulee tuomaan meistä kummallekin sekä kaikille, joista välitämme
pelkästään hyviä, myönteisiä ja iloisia asioita. Vankkumaton optimismi
lisää tutkitusti elinikää ja parantaa elämänlaatua.
Vuosi alkoi vähän nihkeissä merkeissä naispalvelijan kököttäessä
kuumeessa kotona. Mutta onhan tässä hyväkin puolensa: sain olla ihan
kolmen kesken rakkaiden kissojen kanssa, ja saatoin rauhoitella etenkin
Pörriä, jota rakettien pauke ja ulina hieman huolestutti. Miukukin
siirtyi pahimman jyskeen ajaksi eteiseen, kauas ikkunoista. Pör kehräsi
vierelläni koko illan, paitsi välillä suojautui sohvapöydän alle.
Viisaita kissoja ne ovat.
Eilen, molempien kissojen vedellessä iltasikeitään, lehahti olohuoneen
ikkunan ulkopuolella olevalle tasanteelle harmaa pieni pulu. Kyseinen
pulu sitten suki höyhenyksensä järjestykseen kaikessa rauhassa, painoi
nokan rintahöyheniinsä ja alkoi nähdä unta mehevistä jyvistä. Tätä
kaikkea katselimme minä ja siippa, varoen tekemästä äkkinäisiä
liikkeitä, mutta kissat olivat pulusta autuaan tietämättömiä. Miu
olikin kylpyhuoneessa unilla, mutta Pör oli kerällä olohuoneen
sohvalla, mistä syystä siippa koitti hienovaraisesti ohjata sen
huomiota ikkunalla kököttävään puluun. Turhaan.
Viimein siippa sai houkuteltua Pörrin katsahtamaan ikkunaa kohti, ja
silloin marsalkkamme pulssi taisi välittömästi pompsahtaa
huippulukemiin. Se oli niin innokas, että saattoi lähestulkoon nähdä
suuren huutomerkin sen pään yläpuolella. Taitava linnustajamme
hiippaili ja väijyi, kunnes pääsi aivan pulun luokse: välissä oli vain
ikkunan kolmoislasi. Pulu ei huomannut kerrassaan mitään ennen kuin Pör
alkoi vimmatusti takoa ikkunaa tassuillaan, mikä aiheuttikin
pulu-paralle elämänsä järkytyksen ja aikaansai sen välittömän paon.
Pörriä taisi harmittaa kovasti ikkunalasin olemassaolo. Ainakin tunnin
se vaani ikkunalla ennenkuulumattoman valppaana, josko yksinkertainen
lintu tulisi takaisin, mutta turhaan. Vielä tänä aamunakin Pör vietti
tavallista kauemmin aikaa ikkunan välittömässä läheisyydessä.
Toivottavasti pikku pulu-parka ei kuollut silkasta säikähdyksestä, ja
toisaalta toivoisin että useammat linnut tulisivat ikkunalaudoille
kissapoikiamme tervehtimään. Tuo jännitystä elämään molemmille
osapuolille!
Aina kun kuvittelen, että Miu ei voisi hellyydenkipeämmäksi
sylikissaksi enää muuttua, se muuttuu. Yöllä se nukkuu kehräten joko
minun tai siipan kainalossa, rinnan päällä, tyynyllä tai jalkopäässä.
Aamiaisen syötyään se tulee syliini eikä haluaisi päästää minua esim.
töihin. Vessaan pitää toki päästä mukaan, ja muutenkin seurata ihan
joka paikkaan. Kerrassaan hellyttävä ja ihana kissa.
Pitääkin vielä kertoa, mitä tapahtui kun vuosi oli juuri vaihtunut ja
ilotulitukset hieman vaimenneet. Olin sohvalla Miu sylissä ja Pör
vierelläni pesässään. Toivotin kisuille hyvää alkanutta vuotta, minkä
jälkeen Miuku meni Pörrin kanssa samaan pesään sikäli kuin mahtui, ja
antoi Pörrille kunnon pesun uudenvuoden kunniaksi. Todella herkkää.
Sitten pojat saivat herkullisen katkarapu-yöpalan, ja menimme kaikki
tutumaan samaan sänkyyn.
maanantai, 2. tammikuu 2006
Kommentit