Molemmat kissat tuntuvat jo toipuneen ripulista, onneksi. Tänään ne ovat jo käyttäytyneet lähes normaalisti, eikä nesteitä ole enää jouduttu pakkojuottamaan. Vielä vähän maitohappobakteereita kissojen massuun, niin eiköhän poikien taas kelpaa olla. Kissat olivat menettää järkensä, kun saivat ihanaa seitiä syödäkseen, eivätkä olisi millään malttaneet odottaa niitä pitkiä minuutteja, joiden aikana seiti sulatettiin, kypsennettiin ja jäähdytettiin.
Pörrin silmät näyttävät jo ihan terveiltä, ja antibioottikuuristakaan ei ole enää kuin reilut kolme päivää jäljellä, hurraa! Silmätippojen laittokin on oikeastaan ihan helppoa verrattuna vaikkapa lääkkeen ruiskuttamiseen kissojen suuhun.
Menin Höyhensaarille luekeltuani lahjaksi saamastani kissakirjasta pari ensimmäistä lukua. Varsin hyvää tekstiä näyttäisi olevan. Sain nukuttua lähes keskeytymättömät yöunet, ja mustavalkoinen herätyskellomme tuli aamuyhdeksältä rintani päälle kehräämään.
Innostuin ompelemaan kolleille nukkumapesän vanhasta petauspatjasta ja joskus muinoin kangaskaupan laarista löytämästäni kankaanpalasesta. Pör auttoi kankaan ja patjan leikkausoperaatiossa tulemalla niiden päälle tassuttelemaan ja makaamaan, herttaista! Pesästä tuli ihan kiva, ja mikä parasta, se oli käytännöllisesti katsoen ilmainen. Miu kävi jo testaamassa siinä loikomista. Seuraavaan kehitysversioon pitäisi ehkä laittaa superlonista reunus, sillä tuo petauspatjasta (paksua vanua) tehty lienee hieman liian löysä. Tässä kuva pesästä, vielä ilman kissaa:
Kahvinkeitinkin on jälleen kunnossa, kiitos siipan korjaustoimenpiteen. Ihanaa saada taas kunnon kahvia... Kattilassa (minun taidoillani) keitetty pannukahvi ei ollut yhtään niin hyvää kuin perkolaattorikeittimen avulla aikaansaatu, täyteläisen herkullinen juoma. Mikään ei ole mukavampaa kuin nauttia kupponen hyvää maitokahvia, samalla kun kissat tyytyväisen raukeina peseskelevät turkkejaan.
Kommentit