Viimeinkin se on valmis! Monena iltana olemme siipan kanssa urakoineet ranskalaiselle parvekkeellemme kissaverkkoa. Alunperin sen piti olla valmis jo kissojen tulopäivänä, mutta projekti oli yllättävän aikaavievä ja osittain hankalakin. Ette arvaa, miten tukalat oltavat meillä ja kolleilla onkaan ollut näillä helteillä, kun parvekkeen ovea ei ole uskaltanut pitää auki. Nyt oviaukossa on ylhäältä alkaen verkkoa, joka ulottuu lähes alas asti jättäen kissoille hyvän kulkuväylän pienelle parvekkeelle. Verkosta on tehty myös horisontaalinen katto, joten sitäkään kautta eivät pojat pääse kiipeilemään pois. Verkko on mustaksi värjättyä lentopalloverkon näköistä tavaraa, jonka silmäkoko on siinä 4 cm. Se on kiinni ovenkarmissa alumiinisilla listoilla, ja verkko on nostettavissa ylös haitarintapaisella saranamekanismilla. Parvekkeen ritilälattialle on laitettu matto, jotta kissojen tassujen alla ei tuntuisi ikävältä. Kissat menivät heti ulkoilmaa nuuhkimaan ja maisemia katselemaan, ja vaikuttivat tyytyväisiltä uuteen oleilupaikkaansa.

Jotkut ovat vähän ihmetelleet, että luulemmeko me tosiaan kissojen olevan niin tyhmiä, että hyppäisivät 11. kerroksen parvekkeelta. Tai sitten ollaan kerrottu esimerkkejä kissojen tasapainoaistista tyyliin "sen ja sen kissakin aina kävelee parvekkeen kaiteella eikä ole koskaan pudonnut". Ja aina joku muistaa esimerkin kissasta, joka putosi jostain melko korkealta (yleensä kyseessä on ollut toinen tai kolmas kerros) jaloilleen, eikä loukannut itseään. Niinpä niin. Hohhoijjaa.

Kaikella ystävällisyydellä haluaisin nyt valottaa muutamia seikkoja. Ensiksikin, parvekkeemme kaide on poikkileikkaukseltaan pyöreää, liukasta teräsputkea. Parvekkeemme on yhdennessätoista kerroksessa, ja sen alla on asfalttia. Pudotuksessa lähtisi taatusti kerralla kaikki yhdeksän henkeä, jos nyt meidän kolliraukoillamme enää niin montaa on jäljellä (ei ainakaan Pörrillä). Ei, kissamme eivät ole itsetuhoisia käytökseltään, mutta jos nyt vaikka pikkulintu istahtaisi kaiteelle, saattaisi käydä niin, että kissa koittaisi metsästysviettinsä kehottamana napata linnun. Siinä ei ehkä kovin tarkalleen ennen loikkaa analysoitaisi sitä, miten hyvin kynnet pitävät pyöreän teräsputken pinnalla. Lisäksi ikkunalaudalle voisi näyttää olevan kiva hypätä, mutta sekin on liukas ja kalteva.

Toinen näkökulma: vaikka olisimme vain toisessa kerroksessa, josta maahan olisi muutaman metrin verran matkaa, olisimme silti verkottaneet parvekkeen. Miksi, kun siinä pudotuksessa ei varmaan mitään voisi sattua? No siksi, että kissat eivät varmaankaan pystyisi alas hypättyään soittamaan alaoven summeria, tulemaan hissillä tai rappusia ylös, ja avaamaan palo-ovea sekä asuntomme ovea kotiin päästäkseen. Lisäksi ulkona vaanii monenlaisia vaaroja, joista pahin on tietysti ihmiset. Ihmisten ohjaamien autojen alle jää vuosittain niin paljon kissoja, että en haluaisi ajatellakaan koko asiaa. Ihmisistä kusipäisimmät tekevät tahallaan pahaa kissoille, kuten sekin tuntematon mulkvisti, joka ampui Pör-parkaa haulikolla. Ulkona voi olla vihaisia koiria, lasinsiruja, myrkyllisiä aineita ynnä muuta. Vieläkö jonkun mielestä kissan pitäminen sisäkissana ja parvekkeen verkottaminen on omistajan hysteeristä vouhotusta? Jos näin on, niin käykääpäs lähimmältä eläinlääkäriasemalta kysymässä, kuinka paljon tuodaan parvekkeelta pudonneita, auton alle jääneitä tai ihmisen pahoinpitelemiä kissoja vastaanotolle. Yksikin on liikaa!

Tulipa avauduttua, mutta ihan aiheesta. Soisin muittenkin ihmisten vähän ajattelevan asioita lemmikkiensä kannalta. Jos haluaa ottaa lemmikin, pitää olla myös valmis kantamaan siitä vastuu! Ei kai kukaan päästäisi pikkulastakaan vapaasti ulkoilemaan, ajatellen että kyllä kai se osaa pysyä pois autoteiltä. Sitten vain ihmeteltäisiin, jos lapsi ei tulekaan enää kotiin. Ehkäpä tehtäisiin taas ensi kesänä uusi tilalle.

Loppukevennyksenä voin kertoa, että myöskään tuoreet silakkafileet eivät kelvanneet kissoille, mutta niitä ei kumminkaan peitetty. Sen sijaan kissoille tarkoitetut purkkisardiinit ovat maistuneet. Ja kissojen, varsinkin Pörrin, aktiivisuustaso on kovasti noussut kun ovi parvekkeelle on auki. Taitaa olla nyt paljon mukavampaa pitkäturkkisella kissalla, kun vähän ilma vaihtuu.