Viimeinkin
se on valmis! Monena iltana olemme siipan kanssa urakoineet
ranskalaiselle parvekkeellemme kissaverkkoa. Alunperin sen piti olla
valmis jo kissojen tulopäivänä, mutta projekti oli yllättävän
aikaavievä ja osittain hankalakin. Ette arvaa, miten tukalat oltavat
meillä ja kolleilla onkaan ollut näillä helteillä, kun parvekkeen ovea
ei ole uskaltanut pitää auki. Nyt oviaukossa on ylhäältä alkaen
verkkoa, joka ulottuu lähes alas asti jättäen kissoille hyvän
kulkuväylän pienelle parvekkeelle. Verkosta on tehty myös
horisontaalinen katto, joten sitäkään kautta eivät pojat pääse
kiipeilemään pois. Verkko on mustaksi värjättyä lentopalloverkon
näköistä tavaraa, jonka silmäkoko on siinä 4 cm. Se on kiinni
ovenkarmissa alumiinisilla listoilla, ja verkko on nostettavissa ylös
haitarintapaisella saranamekanismilla. Parvekkeen ritilälattialle on
laitettu matto, jotta kissojen tassujen alla ei tuntuisi ikävältä.
Kissat menivät heti ulkoilmaa nuuhkimaan ja maisemia katselemaan, ja
vaikuttivat tyytyväisiltä uuteen oleilupaikkaansa.
Jotkut
ovat vähän ihmetelleet, että luulemmeko me tosiaan kissojen olevan niin
tyhmiä, että hyppäisivät 11. kerroksen parvekkeelta. Tai sitten ollaan
kerrottu esimerkkejä kissojen tasapainoaistista tyyliin "sen ja sen
kissakin aina kävelee parvekkeen kaiteella eikä ole koskaan pudonnut".
Ja aina joku muistaa esimerkin kissasta, joka putosi jostain melko
korkealta (yleensä kyseessä on ollut toinen tai kolmas kerros)
jaloilleen, eikä loukannut itseään. Niinpä niin. Hohhoijjaa.
Kaikella ystävällisyydellä haluaisin nyt valottaa muutamia seikkoja.
Ensiksikin, parvekkeemme kaide on poikkileikkaukseltaan pyöreää,
liukasta teräsputkea. Parvekkeemme on yhdennessätoista kerroksessa, ja
sen alla on asfalttia. Pudotuksessa lähtisi taatusti kerralla kaikki
yhdeksän henkeä, jos nyt meidän kolliraukoillamme enää niin montaa on
jäljellä (ei ainakaan Pörrillä). Ei, kissamme eivät ole itsetuhoisia
käytökseltään, mutta jos nyt vaikka pikkulintu istahtaisi kaiteelle,
saattaisi käydä niin, että kissa koittaisi metsästysviettinsä
kehottamana napata linnun. Siinä ei ehkä kovin tarkalleen ennen loikkaa
analysoitaisi sitä, miten hyvin kynnet pitävät pyöreän teräsputken
pinnalla. Lisäksi ikkunalaudalle voisi näyttää olevan kiva hypätä,
mutta sekin on liukas ja kalteva.
Toinen näkökulma: vaikka
olisimme vain toisessa kerroksessa, josta maahan olisi muutaman metrin
verran matkaa, olisimme silti verkottaneet parvekkeen. Miksi, kun siinä
pudotuksessa ei varmaan mitään voisi sattua? No siksi, että kissat
eivät varmaankaan pystyisi alas hypättyään soittamaan alaoven summeria,
tulemaan hissillä tai rappusia ylös, ja avaamaan palo-ovea sekä
asuntomme ovea kotiin päästäkseen. Lisäksi ulkona vaanii monenlaisia
vaaroja, joista pahin on tietysti ihmiset. Ihmisten ohjaamien autojen
alle jää vuosittain niin paljon kissoja, että en haluaisi ajatellakaan
koko asiaa. Ihmisistä kusipäisimmät tekevät tahallaan pahaa kissoille,
kuten sekin tuntematon mulkvisti, joka ampui Pör-parkaa haulikolla.
Ulkona voi olla vihaisia koiria, lasinsiruja, myrkyllisiä aineita ynnä
muuta. Vieläkö jonkun mielestä kissan pitäminen sisäkissana ja
parvekkeen verkottaminen on omistajan hysteeristä vouhotusta? Jos näin
on, niin käykääpäs lähimmältä eläinlääkäriasemalta kysymässä, kuinka
paljon tuodaan parvekkeelta pudonneita, auton alle jääneitä tai ihmisen
pahoinpitelemiä kissoja vastaanotolle. Yksikin on liikaa!
Tulipa avauduttua, mutta ihan aiheesta. Soisin muittenkin ihmisten vähän ajattelevan asioita lemmikkiensä kannalta. Jos haluaa ottaa lemmikin, pitää olla myös valmis kantamaan siitä vastuu!
Ei kai kukaan päästäisi pikkulastakaan vapaasti ulkoilemaan, ajatellen
että kyllä kai se osaa pysyä pois autoteiltä. Sitten vain
ihmeteltäisiin, jos lapsi ei tulekaan enää kotiin. Ehkäpä tehtäisiin
taas ensi kesänä uusi tilalle.
Loppukevennyksenä voin kertoa,
että myöskään tuoreet silakkafileet eivät kelvanneet kissoille, mutta
niitä ei kumminkaan peitetty. Sen sijaan kissoille tarkoitetut
purkkisardiinit ovat maistuneet. Ja kissojen, varsinkin Pörrin,
aktiivisuustaso on kovasti noussut kun ovi parvekkeelle on auki. Taitaa
olla nyt paljon mukavampaa pitkäturkkisella kissalla, kun vähän ilma
vaihtuu.
lauantai, 9. heinäkuu 2005
Kommentit