Tänä aamuna meillä oli hyvin hellyydenkipeitä kissoja. Miuku tuli monta kertaa kainaloon kehräämään jo ennen kuin kelloradio alkoi soida. Kelloradion soidessa se tuli vähäksi aikaa rintani päälle tassuttelemaan, ja sen jälkeen taas kainaloon, ja kuuluva kehräys koko ajan. Hiekkalaatikkoa siivotessani se parkkeerasi jalkaterieni väliin, ja kahvia juodessani hyppäsi syliin. Miun normaali-hellyydenkipeys oli tänä aamuna noin potenssiin kaksi.

Pörrikin loikkasi sänkyyn puskemaan, kun huomasi minun olevan heräämässä. Se pörräsi jaloissa, kun laittelin kisuille ruokaa, ja olohuoneessa se hyppäsi paraatipaikalle - pöydälle - silittelyjä saamaan. Kenenkään ihmisen ei ole mahdollista ottaa naamalleen yhtä nautinnollista ilmettä kuin on kissalla, jota rapsutetaan poskesta juuri oikealla tavalla.

Tavallista voimakkaampi hellyydenkipeys saattaa ainakin Miukun osalta aiheutua siitä, että sen maha on jälleen ollut hieman löysällä, mistä johtuen se saattaa tuntea itsensä hieman kipeäksi. Mistäköhän se ripuli taas on tullut? Viime perjantain ja lauantain jälkeen kissat olivat ihan terveinä, kunnes taas viime yönä... Aiheuttaakohan jokin ruoka tuon? Vaikea uskoa, sillä kissat ovat syöneet vain seitiä, Acana-raksuja ja Latzin hyytelö-purkkiruokia, joita ne ovat aikaisemminkin saaneet. Tuoreruoat eivät ole olleet pitkiä aikoja esillä, enkä usko että ne olisivat ehtineet pilaantua. Kupit on tiskattu aina ennen uuden ruokasatsin antamista. Pitänee varmaan kokeilla vaikka Latzien poisjättämistä ruokavaliosta. Harmi, sillä se maittaa molemmille tosi hyvin. Annoin varmuudeksi molemmille kissoille Attapektia ja vain vähäisen määrän vatsaystävällistä ruokaa. Raikasta vettä niillä on aina saatavilla, yhteensä neljästä lasiastiasta, jotka ovat ripoteltuna olohuoneeseen ja keittiöön.

Pörri on ihanan helppohoitoinen kissa. Huomasin, että se suostuu latkimaan veteen tai kermaan sekoitettua Tehobakt-maitohappobakteerijauhetta ihan sellaisenaan. Attapekt-tabletin sain syötettyä sille, kun jauhoin sen huhmareessa tomuksi, ja kierittelin tomussa muutaman katkaravun. Lähellä oli, ettei se syönyt minulta sormiakin samalla. Miulle ei ole vielä löytynyt mitään parempaa konstia kuin antaa edellämainitut lääkkeet veteen liuotettuna ruiskulla suoraan suuhun. Käyhän se niinkin, vaikka kissa ei tosiaankaan pakkojuottamisesta tykkää.

Pitäisi taas lyhentää Pörrin kynsiä. Sille sattui eilen parikin noloa tilannetta, kun se leikkiessään jäi etutassun kynnestä mattoon kiinni, ja minun piti mennä irrottamaan. Aika huvittavaa, kun kissa näyttää ensin hieman pöllämystyneeltä, mutta alkaa heti näytellä "näinhän minä suunnittelinkin tämän homman tekeväni" -rooliaan. Sama tapahtui viime viikolla, kun Pör loikoili tuolilla ja kylkeä kääntäessään romahtikin lattialle. Teki siis kissat.