Eilen
Pör oli hyvin väsynyt ja hiljainen. Olimme jo vähän huolissamme sen
terveydentilasta, se kun ei ollut syönytkään ensimmäisen illan jälkeen
juuri mitään. Tarjosimme sille HYLA-kermaakin, jota se suostui hieman
latkimaan, mutta mikään muu ei kelvannut. Acanan adult cat
-näytepussista se kelpuutti muutaman raksun, kun varta vasten
tyrkytettiin. Eikä se ollut käynyt kakalla vielä kertaakaan meillä
ollessaan, pissaa oli tullut normaalisti. Onneksi eilen illalla alkoi
laatikolta kuulua julmettua kaivuuääntä - taisi pyrkiä hiekkiksen
pohjan läpi alakerran asuntoon - ja tortun oli hiekkaan vääntänyt (sekä
hyvin huolellisesti peittänyt). Huojentunut olo, kun tietää että
kisujen ruoansulatus toimii normaalisti!
Miu sen sijaan on
ollut hyvin aktiivinen ja seurankipeä kissa. Syliin se haluaisi tulla
koko ajan. Harvinainen kissa! Se on kuitenkin kohtelias ja aina kysyy
luvan, joko maukaisemalla tai vain katsekontaktilla, ja hyppää syliin
vasta kun sille sanoo "tule vain". Se tuntuu olevan varsinainen
herkkusuu ja ahmatti, ja tuppaa syömään Pörrinkin osan ruoasta.
Täytyykin alkaa hienovaraisesti rajoittaa sen syömisiä, että ei tulisi
paino-ongelmaa. Päätimme ottaa raksukupin pois ja antaa syömiset vain
ruoka-aikoina. Ja saattaa olla tarpeellista ruokkia Pör ja Mir eri
paikoissa, jotta Pörrikin saa varmasti osansa.
Tänä aamuna
molemmat kissat tulivat minua herättämään puskemalla ja kehräämällä.
Suloista! Annoin kummallekin raksuja ja vahdin, että Pörkin syö. Ja
kyllähän ne söivätkin. Pör on selvästi reipastunut, puskee ja kehrää ja
antaa silitellä ja kammata turkkiaan. Ehkä se eilinen oli vain
väsymystä. Se raukka ei tainnut uskaltaa tiistaina nukkua oikein
kunnolla, kun piti samalla vähän kuunnella outoja ääniä ja muutenkin
tarkkailla ympäristöään vaarojen varalta. Sitten eilen piti maksella
univelkoja pois. Olin kyllä varautunut vähintäänkin soittamaan
eläinlääkärille neuvoja kysyäkseni, jos Pör ei olisi tänään reipastunut
ja käynyt kakalla.
Vieraita ei taida vielä uskaltaa meille pyytää, vaikka moni olisikin
halukas tutustumaan meidän komeisiin kissoihimme. Jospa tuon Pörrin
antaisi vielä totutella tähän uuteen kotiinsa ja meihin sen omiin
ihmisiin. Pieni kulta laiheliini.
torstai, 30. kesäkuu 2005
Kommentit