Kissimilliset kertomukset2019-11-12T11:13:20+02:00Blog Integration Feed Generatorhttps://pulu.vuodatus.net/puluhttps://pulu.vuodatus.net/<![CDATA[Kiipeilypuu De Luxe]]>Taisin mainitakin, että kissaherroilla on nykyisin kaksi vapaa-ajan asuntoa, ja kaksi palvelijaa edelleen (yksi kummassakin asunnossa). Kelpaa sitten kollien varhaiseläkepäiviä viettää. Uudemmassakin vapaa-ajan asunnossa on kaikkea hauskaa: saa mennä saunan lauteille loikomaan, on ikkunalaudat ja lasitettu parveke aurinkotuoleineen ja pöytineen. Tässä kissanpäivien onnenmaassa oli kuitenkin paha puute (varsinkin Pörrin mielestä): ei kiipeilymahdollisuuksia!
Palvelijana tiedostin tämän hyvin, ja Catmax oli eräs hyvä vaihtoehto. Mutta Catmax-puissakin on omat rajoituksensa: pyöreät muodot ja värimaailma eivät välttämättä istu joka sisustukseen. Kiiipeily- ja raapimakäytettävyyden kannalta olisi parempi jos köysipintaa olisi enemmän. Tämän linkin pohjalta aloimme molemmat palvelijat suunnitella uutta puuta. Kiitoksia vaan ideasta ja dokumentoinnista tekijöille!
Itse kun tekee, niin saa juuri sellaisen kuin haluaa. Minä tykkään aika pelkistetystä ja linjakkaasta tyylistä, ja kämpässä väritys on vaaleaa, tummalla puulla ja metallilla höystettynä. Siispä IKEA-reissu ja sen jälkeen laskelmat kourassa rautakauppaan... Seuraavassa lista tarvikkeista hintoineen:
Tästä nikkaroitiin kolme 50 x 30 cm tasoa, joissa on laidat, sekä kaksi 50 x 20 cm askelmaa. Kaikkiin neulahuopapäällystys että tassut pitäisivät varmasti vauhdikkaassa menossa. Puutappeja oli valmiina iso pussi, joten tarkkaa hintaa ei osattu laittaa, mutta muistelen että semmoisen jättipussin sai muutamalla eurolla. Petsilakkaa kului vain vähän, sillä vain vanerien reunat piti petsata; levypinnat olivat valmiiksi tummanruskeat. Kontaktiliiman kulutus yllätti - ostin ensin yhden purkin, mutta pakko oli hakea vielä toinenkin. Halvemmalla olisi tässä päässyt, jos olisi suoraan ostanut jättipurkin.
Kun katsotaan loppusummaa, huomataan että paljon halvemmalla siis päästiin kuin ostopuun kanssa, mutta työtunteja ei edes viitsi laskea. Miespalvelija suunnitteli ja sahasi vaneriosat muotoonsa sekä liimasi laidat tasojen pohjiin. Minä leikkelin neulahuovasta sopivat palaset, ja liimasin ne hiomalla karhennettuihin tasoihin ja askelmiin. Köysien kiertämiseen tarvittiin kaksi ihmistä. Köyden päät rihmattiin ja kiinnitettiin tasoja piteleviin kiinnikkeisiin. Ja sitten kuvia puusta valmiina:
Koko puu. Yläpäät on ruuvattu kattoon ja lisäksi tangot on pingotettu lattian ja katon väliin. On tukeva ja turvallinen! Sohvalta on hyvä loikata alimmalle askelmalle.
Kaikissa laidallisissa tasoissa on kissojen mielestä kiva lojua, ja mikä ettei joskus askelmillakin. Hyvin mahtuu 5- ja 6-kiloiset pojat.
Yksi taso ja köyttä lähempää. Kun kissat näkivät puun ekaa kertaa, ei kestänyt kuin 10 sekuntia ja jo raavittiin antaumuksella köysiä. Poikien mielestä tangot saisivat olla vaikka kokonaan köyden peittämät! Mutta nytkin sijoitimme köydet niin, että niitä ylettäisi hyvin raapimaan maasta ja tasoilta.
Laitan myöhemmin otoksia kisupojista puussa - nyt kuvat ovat vielä kamerassa. Mutta voin vakuuttaa, että Miu ja varsinkin Pör ovat kovasti tykänneet uudesta puustaan. Pitääkin laitella muitakin kuvia herroista uudessa asunnossa. Toivottavasti suoriudun vielä tämän vuoden puolella, heh. :-) ]]>2007-07-26T20:25:00+03:002019-11-12T11:10:40+02:00https://pulu.vuodatus.net/lue/2007/07/kiipeilypuu-de-luxepuluhttps://pulu.vuodatus.net/<![CDATA[Miu 13v. ja Pör 12 v.]]> Toivotan terveyttä sekä pitkää ja onnellista elämää omille ja kaikille muillekin kissoille! ]]>2007-04-12T23:56:00+03:002019-11-12T11:10:43+02:00https://pulu.vuodatus.net/lue/2007/04/miu-13v-ja-por-12-vpuluhttps://pulu.vuodatus.net/<![CDATA[Titta!]]>http://pulu.wippiespace.com/Kissat/.
Mitäs uutta kuuluu? No vaikka mitä. Mutta lyhyesti sanottuna Miu ja Pör voivat oikein hyvin ja sikäli kun kissanpalvelija pystyy isäntiään tulkitsemaan, molemmat vaikuttavat onnellisilta. Pörri on saanut vähän massaa, eikä ole enää luiseva luikero, vaan ihanteellisen painoinen kissa kokoisekseen. Pörri painaa noin 5 kg. Miuku sen sijaan on edelleenkin liian paksussa kunnossa, ja huolimatta jatkuvasta laihduttamisyrityksestä, se painii noin 6-kiloisten sarjassa. Minua hävettää tämä asiantila, mutta kissa itse ei näytä olevan moksiskaan. Miun ihannepaino olisi suunnilleen kilon vähemmän.
Kissoilla on palvelijoiden asumisjärjestelyihin liittyen nykyään toinenkin vapaa-ajan asunto. Herrat kreivi ja marsalkka täyttävät pian 13 ja 12 vuotta, ensi viikolla itse asiassa. Älkää paljastako pojille vielä synttäriyllätystä: suunnitteilla on uusi kiipeilypuu toiseen vapaa-ajan asunnoista. Projekti sai innoituksensa tältä sivustolta. Uusia kuviakin on otettu, ja koitan laitella niitä pian näkyville. ]]>2007-04-08T15:15:00+03:002019-11-12T11:10:45+02:00https://pulu.vuodatus.net/lue/2007/04/tittapuluhttps://pulu.vuodatus.net/<![CDATA[Haaste]]>Outi haastoi noin puolitoista kuukautta sitten minut tällaiseen:
Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista, ottamalla virke kustakin vähintään ja yksi haastajan blogista ja haasta jokainen lainaamasi blogaaja, paitsi haastajasi.
Yleensä en lähde mukaan tämmöisiin haastejuttuihin. Mutta nyt lähdin. Edit: Paitsi että blogspottilaisille en saanut jätettyä haastekommentteja, kun siinä visual verification -kohdassa, missä pitäisi olla kuva kirjaimista, ei näy kuvaa ollenkaan. No, samapa tuo. Saavat sitten haasteen jotakin kautta, jos niin "on tarkoitettu".
Miu ja Pör ovat uinuneet sylissäni ja vieressäni koko päivän. Ei valittamista! ]]>2006-07-17T14:14:00+03:002019-11-12T11:10:48+02:00https://pulu.vuodatus.net/lue/2006/07/haastepuluhttps://pulu.vuodatus.net/<![CDATA[Sarjakuva]]>
Tai yleensä Pör odottelee silmiään siristellen kärsivällisesti, ja Miu huutaa kuin palosireeni (mitä, eikö se ruoka vieläkään ole kupissa, onko tarkoitus tappaa meidät pikkukissat nälkään?). Sitten kun ruoka saadaan eteen, niin ei malta enää jutella mitään, kun suulla on parempaakin tekemistä. Yleensä lihapala otetaan kupista, ja siirrytään syömään se hieman syrjemmälle, mutta ei liian kauas...
Aterian päälle ruokalepo. Miu tykkää nukkua iltapäivisin pyykkikorin päällä kylpyhuoneessa.
Ja Pör loikkaa joskus kiipeilypuun kautta kirjahyllyn päälle. Komeat näkymät sieltä.
]]>2006-07-05T07:54:00+03:002019-11-12T11:10:50+02:00https://pulu.vuodatus.net/lue/2006/07/sarjakuvapuluhttps://pulu.vuodatus.net/<![CDATA[Laiska palvelija]]> Kissoja kyllä on jaksettu helliä ja aktivoida blogikirjoittelun niukkuudesta huolimatta. Miukua on taidettu saada pikkuisen hoikistumaan, ainakin käsituntumalla. Nykyään molemmat kisut ovat niin paljon tuoreen lihan perään, että raksujen ahmiminen (jopa Miun osalta) on jäänyt vähemmälle. Viimeksi eilen jäbät saivat kanan rintafileen palasia. Tuhdin liha-aterian jälkeen seuraa aina riehuntatuokio (usein initioituu toisen kissan vessakäynnistä, kun sen toisen on ihan pakko suorittaa leikkimielinen hyökkäysliike jätöksiään peittelevän kaverin kimppuun). Sitten kun on riehuttu matot ruttuun ja rankaistu kiipeilypuuta kynsimällä, maistuu ruokalepo.
Kissat ovat selvästi tottuneet siihen, että ruokaa tarjoillaan välittömästi kun (a) emäntä herää ja (b) emäntä tulee kotiin. Sillä ei sitten ole niinkään väliä, herääkö emäntä yö- vai päiväunilta, tai tuleeko kotiin töistä vai roskiksenviemisreissulta. Aina ilmestyy keittiön pöydälle kaksi innokasta kollia, joista toinen siristelee silmiään ja toinen maukuu kuin olisi ollut ainakin viikon nälässä. Ihme kyllä, vielä eivät naapurit ole ilmoittaneet eläinsuojeluvalvojille Miun konserteista. Sillä kyllä juttua riittää.
Löysin juuri Tiimarin alennusmyynnistä ruskeita keraamisia lautasia (ne ovat ilmeisesti tarkoitettu palasaippuan alusiksi) joissa on valkoinen kalanruodon kuva. Maksoivat hurjat 0,40 € kappaleelta, ostin neljä. Ajattelin, että ne ovat juuri täydellisiä kissojen ruokalautasiksi: sopivan pieniä kooltaan, riittävän matalareunaisia, ja sitten vielä se kalakuvio. Illalla nähdään, mitä pojat tykkäävät uusista astioistaan.
Kissanpalvelijalla on vähän kesäflunssan oireita, en saanut oikein nukuttua kun kurkku tuli niin kipeäksi. Aamulla piti harkita että meniskö töihin ollenkaan, kun tuntui aika heikolta olo. Kissat ovat niin ihania kun palvelusväki sairastaa, ne tulevat viereen hoivaamaan ja tuntuvat välillä huolestuneiltakin. Ja kyllä se auttaakin parantumaan, kun kaksi pehmeäturkkista kissaa antaa kehräysterapiaa. En käsitä, miten olen ennen pärjännyt ilman kissoja! ]]>2006-06-30T11:01:00+03:002019-11-12T11:10:52+02:00https://pulu.vuodatus.net/lue/2006/06/laiska-palvelijapuluhttps://pulu.vuodatus.net/<![CDATA[Ethän lähde!]]> Kotiin on kiva tulla, sillä tavallisesti molemmat kollipojat tulevat juoksutassua eteiseen minua vastaanottamaan. Ja sitten nuuskitaan reppu tai kassi, jos siellä olisi vaikka tuliaisina kuivattuja kuoreita tai muuta mielenkiintoista. (Mistä muistuikin mieleeni, että pitää ostaa niitä kuivakaloja lisää seuraavan kerran kun käyn eläinkaupassa.)
Mutta kotoa on tosi hankala lähteä minnekään. Näkisittepä, miten aidosti huolestuneen ilmeen Miu osaa kauniille, mustavalkoiselle harlekiininaamalleen laatia. Miu huomaa heti, jos puuhaan jotakin kotoa lähtemiseen viittaavaa, kuten pukeudun, kampaan tukkaani, harjaan hampaitani tai laittelen tavaroita laukkuun. Sitten pyöritään jaloissa, ja huudellaan maailman haikeimmalla äänellä mau, miau, miu. Se tarkoittaa ilmeisesti suunnilleen: "Mamma-kulta, miksi olet noin julma ja sydämetön, kun selvästikin TAAS suunnittelet meidän pienten kissapoikien hylkäämistä ikiajoiksi, ilmeisesti et välitä meistä vähääkään!" Koita siinä sitten lähteä töihin.
Silloin pitää ottaa pieni kisupoika (6 kg) syliin siliteltäväksi, ja selittää että töissä on parasta näyttää naamaansa säännöllisesti, tai ne katkaisevat rahavirran pankkitililleni, eikä sitten olisi enää mahdollista hankkia katkarapuja ja naudanpaistia kissaherroille. Sitten asetellaan kissa mukavimmalle makuupaikalle ja silitetään kehrääväksi ja tyytyväiseksi, ja koitetaan pujahtaa huomaamatta ovesta ulos. Normaalisti tosin kissa pitää silittää paikoilleen 2-4 kertaa, ennen kuin onnistun livahtamaan ulos. Onneksi Pör ei yleensä osallistu lähtemiseni estelyyn, vaan jättää sen Miukun vastuulle. ]]>2006-05-25T14:50:00+03:002019-11-12T11:10:55+02:00https://pulu.vuodatus.net/lue/2006/05/ethan-lahdepuluhttps://pulu.vuodatus.net/<![CDATA[Metsästysaddiktio]]> Mitään pahoja ei ole tehty: kesäkuusta tähän päivään vain kerran on kukkaruukku pudonnut, ja senkin tiputin minä ihan itse ilman että kissat olivat samassa huoneessakaan. Kynnet teroitellaan Catmax-puuhun tai räsymattoihin. Keittiön työtasoilla tai hellalla ei olla hypitty paria kokeilua enempää. Lisäksi pojat tulevat hyvin toimeen meillä käyvien vieraiden kanssa, ja omaa väkeä tuntuvat rakastavan kovasti. Ja tunne on tietenkin vähintään molemminpuolinen!
En oikein itsekään tiedä, miksi äidyin noin kehumaan kisuja. Ehkä koitin tällä jotenkin asian vieressä johdatella lukijoita siihen, että kuvittelen jo tuntevani kissojen tavat, mieltymykset yms. Taisin kyllä poiketa polulta, ja eksyä lahjakkaasti pälpätyksen synkmetsään.
Noh, olen ennenkin kertonut, miten paljon pojat - etenkin Pör - pitävät mustasta nahkanauhasta leluna. Halutessaan leikkiä Pör menee kevyesti raapimaan kirjahyllyn tiettyä ovea, vaikka lelua ei säilytetäkään sen oven takana (samassa hyllyssä kumminkin). Yleensä kuitenkin intensiivinen puolen tunnin leikkisessio on riittänyt hyvinkin, ja sitten ollaan siirrytty muiden projektien, kuten syömisen ja nukkumisen pariin.
Eilen kuitenkin oli erilainen päivä. Hurja sotamarsalkka Maumendahl oli ilmeisesti päättänyt, että nyt oli se päivä, jolloin nahkanauha-hiiri vetää viimeisen henkäisynsä. Se piti siis pois päiviltä saattaman. Pör aloitti metsästyksen normaaliin tyyliin, sillä pian havaittavalla erotuksella, että koko kissa tuntui olevan kertaluokkaa enemmän valppaana kuin koskaan ennen. Kuin liian tiukalle väännetty vieteri, korvatkin niin höröllä että kas kun vielä pysyivät päässä kiinni. Viikset eteenpäin suunnattuna, silmät aivan ymmyrkäisinä. Liikkeet ja reaktiot olivat nopeampia ja raivokkaampia kuin ikinä.
Ja pyydystyshimo ei laantunut koko iltana. Siippa-parka väsyi täysin kun leikki marskin kanssa niin pitkään, ja vielä kauan senkin jälkeen Pör etsiskeli leluaan, huuteli sille, ja vaaniskeli nahkanauhan todennäköisimpiä kulkureittejä. Koko iltapäivän ja illan aikana Pör ei nukkunut yhtään, eikä olisi malttanut syödäkään vaikka tarjolla oli katkarapuja. Vielä aamullakin se oli tavallista valppaampana, vaikka olikin selvästi jo uupunut.
Ja Miuku ihmetteli vain kaverinsa singahtelua. Hyvähän sen oli minun sylistäni käsin harrastaa penkkiurheilua: katsella Pörrin pyydystyskisoja raukeiden silmäluomiensa raosta.
Alkoi jo mietityttää, olisiko Pör saanut vahingossa ulottuvilleen kahvia tai energiajuomaa, mutta ehkä tämä kuitenkin on vain normaalia, keväistä käyttäytymistä. Melkein toivoisin, että meillä olisi hiiriä tai muita pikkujyrsijöitä nurkissa, niin pojat saisivat ihan oikeasti metsästää. ]]>2006-04-21T09:51:00+03:002019-11-12T11:10:57+02:00https://pulu.vuodatus.net/lue/2006/04/metsastysaddiktiopuluhttps://pulu.vuodatus.net/<![CDATA[Onneksi olkoon, kissapojat!]]> Kollipojilla kuitenkin sujuu yhtä leppoisasti kuin ennenkin. Tällä hetkellä Miuku makaa sanomattoman tyytyväinen ilme naamallaan tuolla kirjahyllyn päällä kylkiasennossa, etutassut tyynynä. Pörri puolestaan on niin pienellä kerällä kuin suinkin kiipeilypuun laiskanlinna-tasolla. Korjaus: tätä kirjoittaessa se vielä onnistui (minulle täysin käsittämättömällä liikkeellä) tiivistämään keräänsä, ja NYT on niin pienellä kerällä kuin noin iso kissa voi mitenkään olla.
12.4.2006 oli kissapoikien syntymäpäivät. Tai Miun tarkkaa syntymäpäivää ei ole tiedossa, joskus huhtikuun aikana sekin on ensi naukaisunsa naunannut. Mutta päätimme juhlistaa kummankin kissan synttäreitä 12.4. eli viime keskiviikkona. Kollipojat saivat naudan paistia niin paljon kuin jaksoivat, ja sen jälkeen kaksijalkaiset söivät loput. Sen lisäksi kissoilla ei ollut muuta erikoista ohjelmassa, mutta saivat tietysti paljon hellyyttä ja huomiota kuten joka päivä muutenkin. Nyt Miu on 12 vuotta vanha, ja Pör on 11. Jonkin löytämäni taulukon mukaan ne vastaisivat ihmisillä ikävuosia 64 ja 60.
Kun palaan kotiin työpäivän jäljiltä, tulevat yleensä molemmat kisut minua vastaan eteiseen. Ainakin Miu tulee naukuen ja kiehnäten pyörimään jalkoihin, ja vaatii syliinpääsyä ja välitöntä ruokkimista. Tavallisesti Pörrikin tulee vastaan, hyvin usein hoipertelevin askelein kun on juuri havahtunut sikeästä unesta. Tuntuu miltei imartelevalta, kun toinen tulee juoksutassua tervehtimään, vaikka on niin uninen että melkein kompastuu. Voi poikakultia!
Juuri äsken lensi tuosta päältä kurkiaura. Olin niin äimistynyt moisen nähdessäni, että en tarkkaan laskenut kurkien määrää, mutta kyllä niitä taisi olla 5 tai 6. Lisäksi yksi hölmö lokki oli liittynyt niiden joukkoon. Kevät on saapunut! ]]>2006-04-17T12:03:00+03:002019-11-12T11:11:00+02:00https://pulu.vuodatus.net/lue/2006/04/onneksi-olkoon-kissapojatpuluhttps://pulu.vuodatus.net/<![CDATA[Luottamusta ei saa rahalla]]> Ei sentään vielä ihan samassa määrin kuin Miuku. Miu on ollut pari päivää taas erittäin puheliaalla ja seurallisella tuulella. Koko ajan haluaisi olla sylissä tai ainakin ihan vieressä. Ja niinä hetkinä kun ei kovaääninen maumattelu raikaa, kuuluu ainakin tehokas kehräys mustavalkoisesta pikkupedosta. Osittain tämä varmaan johtuu taas alkaneesta dieetistä, annamme Miulle enimmäkseen muita kuin sen lemppariraksuja, mistä johtuen se syö niitä vähemmän, joka puolestaan johtaa äänekkääseen nälkänaunaukseen ja ihmisten keittiöön johdatteluun.
Kissanpalvelija tässä itseään vähän ruoskii, kun kirjoittelu tänne blogiin on jäänyt vähiin. On ollut aikamoista menoa päivät ja osin illatkin, ja kotiin tultua ovat kissat vallanneet sylin ja tietokoneen näppäimistönkin. Koitan nyt tarttua itseäni niskasta (ja houkutella hienovaraisesti kollit pois näppäimistöltä) ja latoa tekstiä vähän tiuhemmin tänne. Niin, ja kuvia pitäisi laittaman! Kissat kun ovat todella valokuvauksellisia, ja näyttävät varsin hyvin tietävän sen itsekin. ]]>2006-03-07T16:16:00+02:002019-11-12T11:11:03+02:00https://pulu.vuodatus.net/lue/2006/03/luottamusta-ei-saa-rahallapuluhttps://pulu.vuodatus.net/
